Corcovadon kansallispuisto oli jäänyt matkaoppaita ja blogeja lukiessani minulle vahvasti mieleen viimeisintä reissua suunnitellessamme. Vaikka reittimme ennen lähtöä ei ollut täysin tiedossa, oli Corcovadon kansallispuisto yksi niistä etapeista, jonne ehdottomasti halusin. Muun reitin suunnittelimme sen ympärille. Vierailusta tuli yksi reissumme kohokohdista.
Corcovadon kansallispuisto sijaitsee Osan niemimaalla (Península de Osa), Costa Rican eteläosissa. Sinne tehdään reissuja ainakin Drake Baylta sekä Puerto Jiménezistä, jotka ovat alueen isompia asuin- ja turismikeskittymiä. Me suuntasimme Drake Bayn alueelle, sillä se kuulosti meille sopivalta ja sijaitsi lähellä Isla del Cañoa, jonne halusimme sukeltamaan.
Drake Baysta tai Bahía Drakesta kirjoittelen erikseen, sillä sen rannat ja luontomahdollisuudet ansaitsevat oman tekstinsä.
Corcovadon kansallispuisto on todella tärkeä luonnonsuojelualue. Kansallispuiston alue on biodiversiteetiltään hyvin laaja, ja luonto on tietysti herkkää. Tämän vuoksi kansallispuistoon ei noin vain marssita omatoimisesti, vaan kävimäärä on päiväkohtaisesti rajoitettu eikä puistoon pääse ilman opasta.
Corcovadon kansallispuistoon tehdään päiväretkiä, jotka ovat kaikkein suosituimpia. Siellä voi kuitenkin myös yöpyä. Me halusimme saada retkestä enemmän irti, joten päätimme viettää yhden yön Sirena Ranger Stationilla.
Varasimme retkemme Nativos Corcovadon kautta. Halusin varata retken paikalliselta yritykseltä, ja siinä onnistuin. Sekä yrityksen omistaja että oppaamme olivat syntyneet Drake Bayssa. Aluksi viestintä WhatsAppin kautta oli hieman omituista, mutta kaikki sujui lopulta todella jouhevasti. Saimme myös paljon apua esimerkiksi majoituksen löytämisessä.
Oppaamme Faucino oli todella asiantunteva ja mukava. Arvostimme erityisesti sitä, kuinka silmin nähden innoissaan hän oli luonnosta ja eläimistä. Hän myös teki aivan kaikkensa näyttääkseen meille mahdollisimman paljon eläimiä. Hänen englanninkielentaitonsa jätti toivomisen varaa (kuulimme ohimennen muita oppaita, jotka puhuivat todella hyvää englantia), mutta muuten olimme todella tyytyväisiä.
Corcovadon oppailta vaaditaan tietty koulutus, jossa opiskellaan alueen lajeja ja muuta biologiaa. Melko varmasti voi siis luottaa siihen, että oppaat tietävät, mistä puhuvat. Alueella on myös kiinnitetty erityistä huomiota nimenomaan paikallisten työllistämiseen oppaina.
Majoituspaikkana Sirena Ranger Station
Matkustimme Sirenan alueelle veneellä. Matka Agujitas de Drake -kylästä, eli Drake Bayn asutuskeskuksesta, kestää reilun tunnin. Sirenassa on yöpymispaikkoja noin sadalle henkilölle. Majoitus tapahtuu katoksissa sijaitsevissa kerrossängyissä, joita suojaavat hyttysverkot. Vessat ja suihkut jaetaan muiden majoittujien kanssa.
Viidakon voi helposti aistia ympärillä yöpuulle käydessään, sillä seinät ovat avoimet. Yöllä vessaan mennessä suositellaan katselemaan jalkoihin taskulampun avulla, sillä välillä lattioille eksyy käärmeitä. Mieheni bongasi vessassa skorpionin. Kaikille tällainen majoitus ei sovi. Naapuripedistä kuului jonkun toteamus, että tämän lähemmäs vankilaa ei toivottavasti koskaan joudu.
Minusta kaikki oli siistiä ja hyvin hoidettua. Patja oli hieman muovinen, mikä aiheutti illalla nukkumaan mennessä hiostavan fiilksen. Ulkona kun oli yölläkin melko lämmintä ja kosteaa. Lautalattian natina herätti ajoittain korvatulppienkin läpi, mutta muutoin majoitus oli mielestäni yhdeksi yöksi aivan toimiva.
Siinä oli myös jotakin ainutlaatuista retkeilyfiilistä, kun kello kahdeksalta sammuivat valot ja lähes kaikki olivat käymässä nukkumaan raskaan päivän uuvuttamina. Ja aamulla taas kaikki alkoivat heräillä puoli viiden aikaan seuraavan päivän seikkailuihin.
Sirenassa tarjotaan ruoka kolme kertaa päivässä, mutta tähän vaaditaan ennakkovaraus. Päiväretkeen kuuluu yleensä lounas, mutta tämä kannattaa tarkistaa retkeä varatessa. Yhden yön retkeen kuuluu yleensä kaksi lounasta, illallinen ja aamupala, mutta tässäkin oli vaihtelua.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Gluteeniton ruokavalioni osattiin huomioida hyvin. Onneksi, sillä Corcovadon kansallispuistoon ei saa viedä mitään omaa ruokaa. Jostain luimme, että yön yli retkelle ruokaa saisi viedä, mutta oppaamme sanoi, että ruokaa ei saa viedä kukaan.
Kansallispuistoon mennessä reput tarkistetaan, mutta tämä tarkistus oli hyvin pintapuolinen ainakin meidän kohdallamme. Ranger Stationilta saa ostettua esim. jäätelöä ja plantaanisipsejä, mutta kovin kattava naposteltavavalikoima ei ole.
Jo ennen reissuun lähtöä meille kerrottiin, että ensimmäisen aamupäivän kulkisimme ranskaa puhuvan ryhmän kanssa, mutta sen jälkeen saisimme Faucino-oppaan täysin itsellemme. Faucino oli kuulemma opiskellut ranskaa pystyäkseen palvelemaan ranskankielisiä asiakkaita, joista monet eivät ymmärrä englantia tai espanjaa.
Ensimmäinen päivä siis alkoi sillä, että kuuntelimme opastukset sekä ranskaksi että englanniksi. Meitä oli noin kahdeksan ihmisen joukko, mikä oli aika paljon, jos jokainen halusi kurkistaa oppaan kaukoputken läpi tai pysähdyimme ottamaan valokuvia. Seurue oli kuitenkin mukava.
Heti Corcovadon kansallispuiston alueelle saavuttuamme huomasimme, että eläimiä ei tosiaan tarvitse tuntikausia odotella. Jo lyhyt kävely veneiltä Sirena Ranger Stationille tarjosi melko lähellä nähdyn tukaanin ja useampia eri apinalaumoja. Veimme vain kamat majoituspaikkaamme ja lähdimme tekemään ensimmäisen kunnon vaelluksemme.
Ranskalaisseurue halusi kovasti nähdä tapiirin, mikä on yksi Corcovadon erikoisuuksia. Tapiirit ovat valitettavan uhanalaisia, mutta Corcovadon kansallispuiston alueella niitä voi nähdä. Mekin tietysti halusimme nähdä tapiirin, onhan se vähän kuin kaimamme: Minua ja miestäni kutsutaan yhdessä ystäväporukassa tapiiriksi etunimiemme vuoksi.
Huomasimme pian, että aamupäivisin poluilla käy kuhina. Päiväretkiporukoita tuli vastaan silloin tällöin, sillä kaikki liikkuivat varmaan melko samoilla alueilla ja poluilla. Oppaan tekevät paljon yhteistyötä, eli kun joku näkee jotain, siitä kerrotaan myös muille. Pian oppaamme saikin tiedon, että rannalla olisi mahdollista nähdä tapiiri.
Suuntasimme hiekkarannalle, jossa odottelikin jo useampi porukka vuoroaan tapiiria katsomaan. Tämä ei ollut reissun mukavin hetki. Tuli aika hölmö olo, kun ryhmä vuoron perään kävi kurkistamassa mudassa nukkuvaa tapiiria. Meidänkin vuoromme koitti ja pääsimme ihailemaan otusta, josta näkyi vain musta selkä. Onneksi tämä ei jäänyt viimeiseksi tapiirihavainnoksi.
Olimme tulleet Corcovadon kansallispuistoon juuri siksi, että luimme sen olevan vähemmän ruuhkainen kuin lähempänä San Joséta sijaitsevat kansallispuistot. Ensimmäinen aamupäivä hieman säikäytti, mutta onneksi tilanne parani huomattavasti loppureissuksi.
Tapiirin jälkeen jatkoimme reissua ja näimme esimerkiksi kaimaanin, lisää apinoita, villisikalauman ja erilaisia lintuja. Corcovadon eläimistä monet tuntuivat tottuneen ihmisiin, mutta selvästi niitä ei ruokita, sillä mikään ei tuntunut olevan meistä erityisen kiinnostunut.
Päiväretkellä käyttämämme polut ovat hyvin helppokulkuisia. Korkeuseroja ei ole juuri nimeksikään. Vaikka matkaa varmasti kertyi useampi kilometri, tämä ei vielä koettele heikompikuntoisenkaan jalkoja. Eli voisin suositella Corcovadon päiväretkeä lähes kaikille, jotka pystyvät kävelemään muutaman kilometrin.
Jos Costa Ricassa ei oltaisi oltu luonnonsuojelun suhteen aggressiivisia, voisi Osan nimimaa näyttää hyvin erilaiselta tänä päivänä. Kansallispuiston tuoman turismin voima on nimittäin ollut suuri: Kun ihmisille on tarjoutunut muita tulonlähteitä kuin kullankaivuu ja karjankasvatus, he ovat ryhtyneet perustamaan ecolodgeja, ravintoloita ja kouluttautuneet oppaiksi.
Haluaisitko vielä kysyä jotain Corcovadon kansallispuistosta tai retkestä sinne?
18 Responses
Costa Rica on Väli-Amerikan ja koko eteläisen Amerikan ykkönen. Aivan ihana luonto. Se jää ikuisesti mieleen. Olen samaa mieltä, että siellä kansallispuistoissa hoidetaan hienosti luontoa ja pidetään turismi aisoissa, kohteet ovat laajoja ja oppaat osaavia, ryhmät suhteellisen pieniä. Turismin tuoma rahoitus on tärkeää.
Kiva kuulla samanlaisia ajatuksia! Toimiva luontoturismi oli yksi syy, miksi maa valikoitui kohteeksi ja oli mahtavaa, ettei se pettänyt! Uudelleen voisi mennä! 🙂
Onpa hieno kuva tuosta ruskonokkatukaanista! Corcovado tosiaan on upea paikka, tykättiin todella paljon. Ja hienosti olette tekin eläimiä nähneet! Me tosiaan saimme viedä pähkinöitä ison pussin, jonka olimme varmistaneet etukäteen oppaalta. Toisaalta patikoimme kolmantena päivänä viidakon läpi, niin en sitten tiedä vaikuttiko se asiaan.
Hieno reissu teillä. Costa Rican luoteisosassa olen kierrellyt, mutta kovasti haluaisin nähdä tuotakin aluetta ja luontojutut on aina upeita. Mulla on ollut jo reilu vuosi hahmotelmissa Panaman reissu ja tuohan sopisi helposti osaksi sitä. Kiitos hyvistä vinkeistä, tosin tuo majoitus ei ehkä sovi itselleni, kun haluan enemmän omaa rauhaa. Täytyy tutkiskella jotain eri vaihtoehtoa. Kiitos hyvistä vinkeistä. Tukaanit ja laiskiaiset on ❤️
Tukaanikuva on omakin suosikkini! 🙂 Teidän blogistanne luinkin, että olitte saaneet viedä ruokaa. Varmistimme kuitenkin vielä omalta oppaalta ja hän totesi asian aika ehdottomasti. Liekö sitten sääntö muuttunut tai vain eroja firmojen välillä.
Kiva kuulla, että vinkeistä voisi olla apua! Mekin tosiaan tulimme nimenomaan Panamasta Costa Ricaan, joten kannattaa pysyä kuulolla. Kirjoittelen lisää juttuja alueelta ja myös Panaman puolelta. 🙂
Kiva lukea ensimmäistä kertaa sun blogia! 🙂 Costa Rica olis kyllä hirmuisen mielenkiintoinen ja te näitte kyllä tooosi kivasti erilaisia (eksoottisia!) eläimiä! En itse edes tietäisi niiden kaikkien nimiä 😀 Ihanan vehreää! <3
Corcovado olisi melko varmasti listalla, jos vielä joskus päädyn kolmannen kerran Costa Ricaan. Opaskin vaikutti ihastuttavalta, tuli hieman mieleen meidän Langkawin sademetsän opas, joka oli myöskin innoissaan kaikesta, mitä näimme. Kiva, että otit postauksen lopussa kantaa reissun vastuullisuuteen 🙂
Corcovadosta tuli ensin mieleeni Jobimin jazz-bossanova Quiet Nights Of Quiet Stars. Se toimi sisäänheittäjänä tähän Costa Rican juttuun. Corcovadosta on siis muuhunkin, kiitos! Juha
Upeasti olette kuitenkin päässeet näkemään eläimiä! Nuo ryhmäretket hieman aina jännittävät, kun ei koskaan tiedä miten ruuhkaisiin paikkoihin sitä joutuu. Kuulostaa hyvältä, että oli myös rauhallisempia retkipäiviä luonnosta nauttien 🙂
Komppaan Cillaa siinä, että Corcovado olisi varmasti listalla, jos/kun Costa Ricaan tulee joskus suunnattua! Ihan super upean näköistä, ja kermana kakun päällä vielä noin monet eläinhavainnot! 🙂
Ihan älyttömän kauniilta näyttää! Costa Ricaa rakastan suuresti ja siellä olisi ihana pian päästä itsekin käymään. Tuo luonto ja eläimet ja kaikki. 🙂 Corcovadosta on tosi mielenkiintoista lukea kokemuksia, joten kiitos tästä!
Tervetuloa lukemaan! 🙂 Piti itsekin vähän muistella ja googlailla nimiä. Etenkin, kun ne on kuullut vain englanniksi. Ihana maa kyllä!
Toivottavasti reissu vielä toteutuu! Voin kyllä tosiaan suositella Corcovadoa. Kiva kuulla, että samanlaisia innokkaita oppaita löytyy muualtakin. 🙂
Eipä ole minulle tuttu kappale, mutta pitää kuunnella. Corcovadosta on tosiaan moneen! 🙂
Totta, ryhmäreissuista ei aina tiedä. Yritämme valita ei-niin-ruuhkaisia reissuja, mutta aina se ei onnistu. Corcovadossa pääsi onneksi nauttimaan luonnonrauhasta!
Toivottavasti reissu toteutuu! 🙂 Oli kyllä pienen vaivan arvoinen reissu!
Kiva kuulla, että tekstistä oli iloa! Costa Rica on kyllä ihana! 🙂