Talven ja kevään 2022 rakensimme matkailuautoa Ford Transit pakettiautosta. Rakennusprojekti kesti – ei niin yllättävästi – paljon pidempään kuin olimme alunperin ajatelleet. Ensimmäiselle reissulle matkailupakullamme pääsimme vasta vähän ennen heinäkuun puoltaväliä, jolloin miehellä oli lomaa jäljellä kolmisen viikkoa.
Alkuperäinen suunnitelmamme oli tehdä viiden-kuuden viikon reissu, jolloin olisimme ehtineet etelä-Eurooppaan saakka. Kun rakennusprojekti venyi ja viikot reissussa hupenivat, jouduimme muokkaamaan reittisuunnitelmaamme. Mitään lopullista, kokonaista suunnitelmaa emme toki tehneet. Matkailupakulla reissaamisen ihanuus on mielestäni nimenomaan siinä, että voi muokata suunnitelmia reissun päällä.
Ensimmäinen etappimme oli eksoottinen Lohja. Halusimme kuumeisesti päästä liikkeelle ja viimein nukkumaan reissupakuun, jota olimme hartaasti rakentaneet kuukausikaupalla. Kaikkien viimeisten valmisteluiden jälkeen lähtö tapahtui kuitenkin vasta myöhään illalla, joten ajelimme vain Lohjalle Paloniemen uimarannan parkkipaikalle.
Ensimmäinen aamumme pakureissaajina lähenteli täydellistä, kun aurinkoisessa säässä kävin aamu-uinnilla ja valmistin meille aamupalan ulkona. Lohjalta matka jatkui ensimmäiseen viralliseen määränpäähämme Turkuun vanhempieni luokse. Siellä teimme vielä viimeiset rakennusprojektit ja hienosäädöt isäni avustuksella.
Viimein tuli se mahtava hetki, kun pääsimme ajamaan matkailupakumme laivaan sisään ja aloittamaan reissumme kohti eteläisempää Eurooppaa. Otimme iltalaivan Tukholmaan. Laivassa ehdimme nukkua muutaman tunnin, mutta laiva on varhain aamulla Tukholmassa, joten unet jäivät vajaiksi.
Väsymys ei onneksi heti painanut, kun reissuinto alkoi toden teolla nostaa päätään. Ajelimme suoraan ulos Tukholmasta. Ensimmäisenä pysähdyimme aamupalalle ja pienelle happihyppelylle Linköpingiin. Siellä piti yllättäen kaivella hieman uinuksissa ollut ruotsinkielen taitokin käyttöön aamupalaa tilatessa.
Linköpingistä matka jatkui kohti etelää, ja meille koittikin jännät paikat. Kuulimme nimittäin jossakin vaiheessa outoa kolinaa. Emme oikein osanneet paikantaa sitä, mutta kun vastaantuleva rekka väläytti meille valoja, päätimme tarkistaa, onko jotain vialla. Pysähdyttyämme huoltoasemalle, huomasimme kauhuksemme, että etummainen aurinkopaneeli oli hieman irrallaan yhdestä kulmasta.
Korkean pakettiauton katolle pääsy ei ollutkaan aivan yksinkertaista. Se vaati kuormalavojen käyttämistä tikkaina, kun oikeita ei ollut siihen hätään tarjolla. Satumainen onni oli, että yksi irronnut aurinkopaneelien ruuvi oli tallessa katolla. Mieheni sai kuin saikin paneelin kiristettyä niin, että uskalsimme lähteä jatkamaan matkaa.
Pian tämän jälkeen edellisyön vähiin jääneet unet ja sitä edeltäneet pitkät rakennuspäivät alkoivat painaa. Vaan eipä onneksi hätää! Sänkyhän meillä löytyy kätevästi auton takaosasta. Otimme parin tunnin päiväunet pysähdyspaikalla, ja olimme taas valmiita jatkamaan matkaa. Ah, mitä luksusta!
Illaksi ajelimme Helsingborgiin, jossa lomatunnelmaan meidät johdattivat rannassa kasvavat palmut. Pakun laitoimme parkkiin rannan läheisyyteen, ja lähdimme hääpäiväillalliselle meksikolaiseen ravintolaan. Naimisiin olimme menneet kolme vuotta aiemmin. Siinä mielessä pakureissumme ensimmäinen kunnollinen ajopäivä osui hyvään ajankohtaan.
Viehättävä Kööpenhamina ja sydämet sulattanut Odense
Ruotsin ohitimme ihan vain päivän ajelulla ja seuraavana päivänä matka jatkui Tanskaan. Ylitimme rajan Öresundin siltaa pitkin. Komea silta, mutta yllätyimme siltamaksusta, joka oli useita kymppejä. Näihin kannattaa varautua muualla Euroopassa ajaessaan.
Ensimmäinen varsinainen lomakohteemme oli Tanskan pääkaupunki Kööpenhamina. Pakun saimme parkkiin mukavalle sijainnille lähelle Christianiaa. Tutustuimme kaupunkiin aidon tanskalaisen tavoin: polkupyörillä. Pakussa kun pyörät kulkevat ketterästi mukana.
Tämä oli ensimmäinen kertamme Kööpenhaminassa, joten tutustuimme pyöräillen perinteisiin nähtävyyksiin. Pyöräilimme lähellä tivolia ja kävimme tietysti vilkaisemassa Pientä merenneitoa esittävää patsasta. Ihastelimme Nyhavnin värikkäitä taloja.
Tutustuimme Christianian vapaakaupunkiin, jossa ihastuttivat erityisesti graffititaide ja vanhempien ihmisten hippimeininki. Yksi kivoista löydöistä oli Reffenin katuruokatori, joka sijaitsee vähän keskustan ulkopuolella, mutta on käymisen arvoinen kohde. Harmi, että keli sattui käyntimme aikaan olemaan poikkeuksellisen viileä!
Kööpenhaminasta lähtiessämme piipahdimme Odensessa, johon ihastuimme kovasti! Se oli jotenkin ihanan idyllinen kävelykeskustoineen ja puistoineen. Tunnelma oli rennon letkeä. Taisimmepa vilkaista Odensen asuntojen hintojakin lähtiessämme.
Tanskassa kävimme ihastelemassa upeita hiekkarantojakin. Rømøn saarella pääsee ajamaan autolla aivan hiekkarannalle saakka. Siellä ei saa parkkeerata yön yli, joten kävimme sielläkin vain piipahtamassa. Teimme kävelyretken upeilla hiekkadyyneillä. Jos sää Tanskassa ei olisi ollut niin kylmän tuulinen, olisimme varmaan rantalomailleet pidempäänkin.
Lämpimämpien säiden toivossa suuntasimme pakettiautomme nokan kohti Saksaa. Ensimmäinen etappimme oli Hansa-Park -huvipuisto, joka sijaitsee vähän Lübeckistä pohjoiseen. Siellä pääsimme pitkästä aikaa nauttimaan maailmanluokan vuoristoradoista ja muista hurjista laitteista. Kuolemanpelko oli etenkin aluksi vahvasti läsnä, mutta pian vauhti vei mennessään. Tosi kiva huvipuisto adrenaliinin ystäville!
Tässä vaiheessa olimme paahtaneet aika lailla paikasta toiseen, joten oli aika hieman vetää henkeä. Pohjois-Saksassa lämpötilat huitelivat heinäkuun puolivälin jälkeen kolmenkymmenen tienoilla, joten veri veti hiekkarannoille. Vietimmekin muutamia päiviä rennosti rannoilla pötkötellen ensin Warnemündessa ja sen jälkeen Karshagenissa.
Molemmissa kohteissa pehmeää, valkeaa hiekkarantaa riittää kilometrien verran. Iso osa rannasta on sellaista, jolla on ihan sallittua paistatella päivää alastomana. Mieheni otti tästä mahdollisuudesta ilon irti: Kävipä hän kerran ostamassa jäätelöäkin ilman rihman kiertämää. Myyntikärry kun sattui yllättäen lähistölle ja sen luokse oli ehdittävä kiireen vilkkaa.
Kun olimme saaneet akkuja ladattua rannalla löhöilemällä, päätimme palata taas kaupungin sykkeeseen. Suuntana oli Berliini, jonne menoa olimme suunnitelleet Suomesta lähtien. Muut kohteet välillä kun olivat valikoituneet sitä mukaa, kun reissu eteni. Olimme molemmat vierailleet Berliinissä ennenkin, mutta kaupungissa riittää nähtävää useammaksi kerraksi.
Berliinissä pakettiauto piti jättää vähän keskustan ulkopuolelle, sillä meillä ei ollut tarvittavaa parkkilupaa keskusta-alueelle. Löysimme kuitenkin tosi kivan parkkipaikan, josta matkaa metrolle ei ollut paljoa. Ensimmäisenä päivänä mieheni joutui hoitelemaan vähän työhommia palaverin muodossa, ja minä taas suuntasin pesulaan.
Berliinissä vierailimme eläintarhassa, joka oli ihan miellyttävä kokemus. Samana päivänä oli myös Berliinin bride-kulkue, jonka tajusimme valitettavasti vasta, kun olimme jo matkalla eläintarhaan. Kävimme kuitenkin eläintarhapäivän päätteeksi fiilistelemässä bride-tunnelmaa Brandenburgin torin ympäristössä.
Matkailumaana Puola oli meille molemmille varsin tuntematon. Aloitimme siihen tutustumisen leirintäalueelta, jossa homma meinasi tyssätä kielimuuriin, kunnes yhteinen kieli löytyi saksasta. Leirintäalue Marina-Camping oli tosi mukava omalla hiekkarannalla, ja meinasimme viettää siellä parikin yötä, mutta aikataulu painoi päälle.
Jatkoimme siis matkaa kohti vähemmän ihanaa vierailukohdetta, joka kuitenkin oli ollut itselläni toivelistalla jo pitkään. Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseo sopi ihan hyvin reitillemme, joten varasimme vierailuajan sinne. Tästä kokemuksesta olen kirjoittanut aiemmin oman tekstin.
Parasta reissussa oli varmaankin se, että huomasimme pakuelämän olevan, ainakin näin lyhyellä kokeilulla, juuri niin mukavaa kuin olimme odottaneetkin. Oli ihanaa, kun oma sänky ja tavarat kulkivat kätevästi mukaan ilman jatkuvaa purkamista ja pakkaamista. Näimme ihania paikkoja, joissa vietimme öitä. Pyörät mahdollistivat joustavan liikkumisen.
Tahtimme oli tällä reissulla hieman kiivaampi kuin mikä olisi meille luontevinta. Tykkäämme puolisoni kanssa matkustaa hitaasti emmekä tarvitse uusia virikkeitä joka päivä. Onneksi väliin mahtui myös rauhallisempaa rantaelämää.
Odotan jo innolla seuraavia seikkailuita matkailupakullamme! Pientä maistiaista saimme taas viime kesänä, kun olimme käymässä Suomessa, mutta ensi kesänä tarkoitus olisi lähteä taas pidemmälle reissulle. Katsotaan, haluammeko ulkomailla asumisen jälkeen reissailla ihan kotimaassa vai lähdemmekö taas johonkin etelämmäksi.
2 Responses
Vaikka tahti olikin kiivas, kuulosti todella kivalta reissulta! Matkailupaku tuntuu nykyään olevan aika suosittu, itsellä ei oikeastaan ole ollut haluja tuohon ryhtyä, vaikka toisaalta voisihan se olla aika mukava juttu, ja antaa aika paljon vapautta reissuun.
Oli tosi monipuolinen ja kiva reissu! Jätti halun päästä reissaamaan lisää. Matkailuautoilu ei tosiaan sovi kaikille, mutta toisaalta se tuo juuri sopivasti vapautta ja mukavuutta reissaamiseen. TOivottavasti ehdimme ensi kesänä tehdä vähän pidemmän seikkailun.