Floridan osavaltio on Suomessakin tunnettu useista asioista. Moni varmasti tuntee Miamin maineen menevänä rantakaupunkina (ehkä milleniaalein tapa kuvata kaupunkia). Alligaattorit ja suot ovat tulleet tutuiksi esimerkiksi CSI Miamin katsojille. Yksi asia, mistä osavaltio tunnetaan, ovat Floridan huvipuistot.
Floridassa sijaitsee jopa parikymmentä isompaa huvipuistoa, joista tunnetuin lienee Disney World. Hyvinä seuraajina tulevat Universal Orlando Resort ja SeaWorld Orlando. Löytyypä Orlandosta myös Legoland, joka ei välttämättä suomalaisille ole aivan niin tuttu, koska aito ja alkuperäinen löytyy lähes naapurista.
Kirjoittelin pari viikkoa sitten yllättävästä reissusta Floridan Tampaan. Näimme tämän mieheni kanssa mahdollisuutena tutustua Floridan huvipuistoihin. Jatkoimmekin miehen työmatkareissua sekä alku- että loppupäässä omakustanteisesti, nyt kun siellä päin maailmaa olimme.
Vierailimme kahdessa huvipuistossa. Ensin vietimme päivän Tampassa sijaitsevassa Busch Gardens -puistossa ja viikkoa myöhemmin vierailimme Universal Orlandon Islands of Adventure -puistossa.
Meitä mieheni kanssa huvipuistossa kiinnostavat erityisesti vuoristoradat: Mitä hurjempia, sen parempi. Teimme siis heti ensimmäiseksi tutkimusta siitä, mistä löytyisivät parhaat vuoristoradat Floridassa. Kaksi puistoa nousivat ylitse muiden, ja ne sopivat aikatauluumme ja matkasuunnitelmaamme loistavasti.
Busch Gardens oli ilmiselvä valinta! Se sijaitsee Tampassa, jossa puolisoni osallistui konferenssiin viikon verran. Saavuimme Tampaan päivää aikaisemmin kuin olisi ollut tarpeen ja vietimme sunnuntaipäivän ajellen Busch Gardensin vuoristoradoissa. Siirtymät olivat meille helpot.
Vielä helppoutta tärkeämpää oli, että Busch Gardens on nimenomaan vuoristoradoista nauttivan paratiisi. Sen lisäksi, että siellä on yksi maailman parhaiden vuoristoratojen listalle yltävistä vempaimista, siellä on useampia hyviä ratoja. Lisäksi puistossa on vielä ihan laadukas eläintarha, eli kyseessä oli vähän niin kuin kaksi yhden hinnalla -aktiviteetti.
Orlando sijaitsee Tampasta vain parin tunnin ajo- tai junamatkan päässä, eli Amerikan mittapuulla kyse on mitättömästä matkasta. Päätimme, että konferenssin jälkeen jatkaisimme lomaa Orlandossa.
Moni kysyi, menemmekö reissulla Disney Worldiin. Se ei kuitenkaan käynyt meillä vaihtoehtona. Minä voisin kyllä mielelläni käydä Disney Worldissa, mutta jonkun muun kuin mieheni kanssa. Haluaisin fiilistellä puistoa tavalla, johon hän ei kykenisi. Ja kuten totesin, ne paremmat vuoristoradat löytyvät Universalilta.
Toisaalta: Pohdimme huvipuistokäyntiemme aikana virtuaalista jonottamista, jota jälkeenpäin tutkiessaan mieheni törmäsi tähän englanninkieliseen artikkeliin, joka jokaisen Disney Worldin reissua suunnittelevan kannattaa lukea. Tuo teksti sai minut vakavasti harkitsemaan, haluaisinko sittenkään mennä, koska kaikki kuulostaa niin silkalta rahastamiselta asiakaskokemuksesta piittaamatta.
Jos riittää, että saa nähdä Disney-linnan ja ihastella hahmoja tai ottaa kivoja Instagram-kuvia (tämä ilman minkäänlaista arvostelua, jokainen matkailee tyylillään), saa Disney Worldistakin varmasti paljon irti. Sama pätee kyllä osittain myös Universalin puistoihin, mutta siitä pian lisää.
Olen linkittänyt vuoristoratoihin Youtube-videoita, jotka on kuvattu kyydistä. Eli kurkista, jos haluat nähdä, miltä vuoristorata-ajelu näyttää. Sisältövaroitus, jos tulet tällaisesta helposti huonovointiseksi tai haluat säästää jännityksen omaan ajeluun.
Busch Gardens: Kuinka monta vuoristorata-ajelua päivässä on liikaa?
Vierailimme Busch Gardensissa sunnuntaina. Tähtäsimme porteille vähän ennen niiden aukeamista klo 10 aamulla. Jo tuolloin paikalla kiemurteli melko pitkä jono porteille, mutta se liikkui nopeasti. Liput olimme ostaneet etukäteen internetistä, jossa ne yleensä ovat halvimpia.
Meillä ei ollut tarkkaa suunnitelmaa puiston kiertämiseen, mutta itselläni oli ajatus, että jos suuntaisimme puiston peräosiin ensimmäisenä, saattaisimme välttyä pahimmilta ruuhkilta. Ensimmäisenä suuntasimme kuitenkin Iron Gwazi -vuoristorataan, jonka moni asiaan vihkiytynyt sivusto nostaa maailman viiden parhaan vuoristoradan joukkoon. Eikä suotta!
Tämä vuoristorata oli huikea aloitus päivälle! Vielä kun pääsimme kyytiin ja eturiviin aivan minimaalisella jonotuksella, oli kokemus aika täydellinen. Monissa huvituistoissa on jonon loppupäässä erillinen jono eturiviin, joskus myös takariviin. Yleensä jonotusaikaa tulee vähän lisää, mutta mielestäni se yleensä kannattaa, jos haluaa hurjimman kokemuksen.
Tämän jälkeen vähän vahingossakin päädyimme puiston kauimmaiseen nurkkaan ja ryhdyimme käymään vuoristoratoja läpi järjestyksessä. Jonoja oli tässä vaiheessa tosi vähän tai ei ollenkaan. Tigris-laitteessa saimme jäädä suoraan istumaan seuraavalle kierrokselle – eturiviin – koska jonoa ei ollut. Täydellistä!
Tätä ihanuutta kesti puolille päivin. Sen aikana ehdimme ajella useammalla vuoristoradalla, osan pariinkin kertaan. Tämän jälkeen jonot alkoivat kasvaa. Matkat laitteiden välillä olivat aika pitkiä, joten ihan kävelyyn puistossa meni aikaa. Jonkin verran ehdimme ihastella myös eläimiä, joita Busch Gardensissa tosiaan myös on.
Olin vähän pelännyt, että huvipuisto-eläinpuisto -yhdistelmä saattaisi jättää eläimet lapsipuolen asemaan. Ainakin päällisin puolin näytti kuitenkin siltä, että olin väärässä. Eläimillä oli poikkeuksellisenkin suuret ja mukavannäköiset elinalueet. Tämä saattoi joissakin tapauksissa perustua lisätienestimahdollisuuteen: Esimerkiksi kirahvien aitaus oli suuri ja eläimet näki vain kaukaa. Lisämaksusta kirahveja olisi voinut päästä ihailemaan läheltä ja syöttämään.
Kello kahden aikaan söimme lounasta. Tässä vaiheessa olimmekin alkaneet törmätä siihen, että moniin laitteisiin arvioitu jonotusaika oli yli tunnin, jopa kaksi. Odotusajat näkee yleensä laitteen jonon alkupäästä. Busch Gardensissa, kuten monissa muissakin puistoissa, on myös sovellus, josta ajan voi katsoa, mutta huomasimme näiden olevan aika epäluotettavia.
Ryhdyimme siis pohtimaan, mihin laitteisiin ehdottomasti haluamme ennen kello kuutta. Puistossa oli käyntimme aikaan erillinen halloween-ilta, jota ennen meidän tuli poistua, ellei maksanut lisämaksua. Nuo pelottelujutut eivät minua taikka puolisoani niin kiinnosta. Jos on kauhufani, kannattaa ehdottomasti tutustua noihin Yhdysvaltojen huvipuistojen halloween-teemaviikkoihin!
Loppupäivä ei sitten enää ollutkaan aivan niin mieletön kuin aamupäivä. Jouduimme seisoskelemaan laitejonoissa aika pitkään. Välissä googlailimme, mitkä jäljellä olevista laitteista olivat keränneet eniten kehuja keskustelufoorumeilla.
Monissa paikoissa kehuttiin Cheetah Hunt -nimistä vuoristorataa, joka meiltä oli vielä käymättä. Siihen jonottelimmekin lopulta pari tuntia. Kyllähän se erinomainen ja pitkä ajelu olikin! Valitettavasti meiltä jäi pari vuoristorataa ajamattakin, vaikka koko päivän puistossa vietimme. Niihin olisi myös ollut pitkä jono. Toinen oli Phoenix Rising, joka oli aivan uusi laite, joten sinne oli ruuhkaa aamusta alkaen.
Puoli kuuden aikaan meidän tuli tehdä päätös, mihin vielä haluamme. Päätimme, että haluamme uudelleen ensimmäisenä kokeilemaamme Iron Gwaziin. Jonon alussa arvioitu jonotusaika näytti kuitenkin 150 minuuttia. Kysyimme arvion paikkaansapitävyyttä henkilökunnalta ja he totesivat valitellen, että kyllä se ihan paikkansa pitää.
Päätimme, että kaksi ja puoli tuntia on pikkiriikkisen liikaa, ja lähdimme suuntaamaan johonkin, missä emme vielä olleet käyneet. Matkalla eräs pariskunta pysäytti meidät ja kysyi, aioimmeko vielä laitteisiin. Heillä kun oli muutama ylimääräinen fast pass -lippu käyttämättä.
Nämä fast pass -liput tai millä nimellä niitä missäkin kutsutaan, ovat yleinen lisämyyntituote Yhdysvaltojen ja monissa Euroopankin huvipuistoissa. Yleensä laitteisiin on kaksi jonoa: tavallisten kuolevaisten jono sekä nopeutettu jono, johon voi ostaa yleensä aika korkealla lisähinnalla päiväpassin tai joissakin tapauksissa yksittäislippuja.
Me saimme siis onnenpotkusta käsiimme muutaman tällaisen yksittäislipun, joilla pääsimme ohituskaistalle. Päätimme tehdä äkkikäännöksen ja palasimme Iron Gwazin jonoon, tällä kertaa sinne lyhyemmälle puolelle. Jonossa kävi ilmi, että se 150 minuuttia oli kyllä ihan höpöhöpöä. Todennäköisesti aika-arvio oli siellä pelottaakseen ihmisiä pois jonosta. Pikajonossa jonotimme varmaan vartin, mutta tavallinen jonokaan ei voinut olla tuntia pidempi.
Nuo ohituskaistaliput ovat siis kyllä monin paikoin ihan hintansa väärti, mutta kyllä se sotii jotenkin sekä arvomaailmaa että rahankulutustapoja vastaan. Tätä voin perustella joskus toiste lisää.
Iron Gwazi oli toisella kertaa vielä ensimmäistä parempi, vaikkemme tällä kertaa olleet edes eturivissä. Ensimmäisellä ajelulla kuolemanpelko vei ehkä osan nautinnosta. Toisella kertaa olivat jo päivän hurjastelut takana, joten ajelusta pystyi nauttimaan täysin siemauksin.
Ruoka Busch Gardensissa oli hirveää ja ravintoloihin vähän turhan paljon jonoa. Muuten nautimme käynnistä todella paljon. Tämä todella on yksi parhaita paikkoja vuoristoratojen ajeluun!
Wizarding World of Harry Potter on varmasti monelle yksi puiston kohokohdista. Taikamaailma on puistossa strategisesti jaettu useampaan puistoon. Volcano Baylla ei velhoteemaa ole, mutta kaikissa muissa, myös ensi vuonna avautuvassa puistossa, on osa maailmasta.
Me pääsimme vierailemaan Tylyahon kylässä ja Tylypahkassa, mutta Viistokuja jäi näkemättä, sillä se sijaitsee Universal Studios -puolella. Emme päässeet myöskään suositun Tylypahkan pikajunan kyytiin, sillä se kulkee Islands of Adventure -puiston ja Studios-puiston välillä. Siihen päästäkseen täytyy täten olla park-to-park -lippu, eli lippu, joka oikeuttaa molemmissa puistoissa samana päivänä käymiseen.
Suuntasimme myös Universalilla puistoon jo ennen sen aukeamista. Tällöin puistossa oli jo paljon porukkaa, sillä Resortin hotelleissa asuvat pääsevät puistoon tuntia aiemmin. Suunnistimme saman tien jonottamaan toiseen niistä vuoristoradoista, jotka meidät oli puistoon houkutellut: nimihirviö Hagrid’s Magical Creatures Motorbike Adventure.
Ehdimme jonotella parikymmentä minuuttia, kun ilmoille kajahti ilmoitus, että laitteessa on tekninen vika. Näimme ihmisiä, jotka olivat juuttuneet keskelle ajelua. Päätimme vielä jäädä jonoon, vaikka ohitsemme kulki pariskunta, joka mutisi, että viimeksi tekninen vika piti laitteen poissa pelistä kolme tuntia. Olisi pitänyt uskoa heitä.
Kun mitään tietoa katkoksen pituudesta ei vartinkaan jälkeen kuulunut, mekin päätimme luovuttaa paikkamme ja palata myöhemmin. Tämä oli oikea päätös, sillä laite ei tosiaan liikkunut useampaan tuntiin. Kun toinenkin suosittu vuoristorata oli jonkin aikaa poissa käytöstä, aiheutti tämä tietysti jonoja muihin laitteisiin.
Ihastelimme jonkin aikaa Tylyahon kylää, jossa näki kirjoista ja elokuvista tuttuja kauppoja ja ravintoloita. Kylä sekä taustalla siintävä Tylypahkan linna olivat upeasti toteutettuja! Emme ryhtyneet ostoksille, vaan päätin, että palaisin myöhemmin kermakaljalle tai kauppoja tutkimaan.
Seuraavaksi suuntasimme Tylypahkan linnaan, jossa on Harry Potter and the Forbidden Journey -niminen ajelu. Jonossa sai seistä noin puolitoista tuntia, mikä alkoi tuntua jaloissa. Onneksi jonotus on tässä kohteessa järjestetty upeasti! Linnassa pääsee muun muassa salakuuntelemaan liikkuvia muotokuvia ja kurkistamaan Dumbledoren kansliaan.
Emme olleet etukäteen selvittäneet, millaisia eri laitteet tai ajelut olivat, mikä oli tosi hauskaa, sillä Forbidden Journey yllätti minut positiivisesti. Ensinnäkin laitteeseen hypätään kirjaimellisesti liukuhihnalta. Tämän jälkeen on tiedossa upea 4D-ajelu, jossa pääsee esimerkiksi osaksi huispausottelua.
Kokemuksemme Islands of Adventuressa oli kaksijakoinen, ja edellä mainittu ajelu on hyvä osoitus siitä. Toisaalta laitteet on toteutettu upeasti, mutta jonotus vie aivan hirvittävän suuren osan innosta ja ajasta. Laskimme, että seisoimme päivän aikana jonoissa lähes seitsemän tuntia. Ymmärtänette siis, miksi mieleen heräsi kysymys virtuaalisesta jonottamisesta.
Yksi päivän odotetuimmista vuoristoradoista aiheutti meille jo vähän huolenpilkahduksia. Jurassic Worldiin kuuluva VelociCoaster on monilla listoilla nostettu yhdeksi maailman parhaista vuoristoradoista. Tämäkin laite oli kuitenkin käyntipäivänämme aamupäivällä jonkin aikaa poissa käytöstä.
Päätimme lähteä lounaalle, ja odotella, josko vuoristorata taas pääsisi vauhtiin. Lounastimme siten, että pystyimme koko ajan pitämään laitetta silmällä. Ja kuinka ollakaan, viimeisiä ranskiksia syödessämme huomasimme vaunujen liikkuvan. Ryntäsimme saman tien jonoon, joka ei ollut vielä kasvanut aivan täyteen mittaansa, mutta kyllä siinä taas se puolisentoista tuntia tuli seisottua.
VelociCoasterinkin jonotusalue on tehty todella mielenkiintoiseksi, joten vaikka jono jalkoja ja vähän hermojakin koettelee, ainakin siinä on mukavasti viihdykettäkin: Erilaisia hienosti tehtyjä dinosauruksia pääsee ihailemaan eri kohdissa. Ja itse vuoristorata: upea! Meni ehkä omallakin listalla kärkeen tai ainakin kärkikahinoihin.
Jonottelimme tässä laitteessa eturiviin, ja se kyllä kannatti! Harmillisesti vain juuri meidän ajelumme kohdalle osui sellainen muutaman minuutin sadekuuro. Laite kun liikkuu aika nopeasti, tuntuvat isot pisarat jo aika ikäviltä. Silmiä ei pystynyt pitämään täysin auki koko ajelua. Mutta kyllä se silti mahtavaa pyöritystä oli!
Iltapäivästä teimme lopulta päätöksen, että menemme joka tapauksessa Hagridin moottoripyöräajelun jonoon. Jonossa madeltiinkin sitten reilut kaksi tuntia. Tämä jono ei ole aivan niin hienosti rakennettu, ja toki päivän jonottelu alkoi tässä vaiheessa toden teolla painaa.
Edessämme jonottaneet parikymppiset nuoret miehet olivat toisaalta hyvää viihdettä: Minua nauratti, kuinka heidän piti päästä räpläämään ihan kaikkea, mikä oli käden ulottuvilla. Mutta siinä vaiheessa kun he ahtaassa tunnelissa, puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen, näyttivät rupeavan räpläämään palovaroitinta, meinasi mennä opevaihde silmään.
Onneksi jonotus kannatti, sillä laite todella on hauska ja aika erilainen kuin monet muut vuoristoradat, joissa olemme olleet. Ei aivan hurjista hurjin, mutta monipuolinen ja melko pitkä ajelu. Toki myös tuttu Harry Potter -teema lisäsi viehätystä.
Illan lopuksi päädyimme vielä kokeilemaan VelociCoasteria uudelleen. Puisto meni käyntipäivänämme kiinni seitsemältä, mutta tämä tarkoittaa sitä, että tuon jälkeen laitejonoon ei enää pääse. Kunhan on jonossa, laitteeseen kyllä pääsee eli todellisuudessa puisto on auki pidempään.
Me menimme VelociCoaster-jonoon puoli seitsemän jälkeen. Jono oli vähän lyhyempi kuin päivällä, ja lisäksi express-jonoon pääsy lakkasi myös seitsemän aikaan, joten sieltä ei enää kukaan päässyt edellemme. Tämä nopeutti jonon etenemistä aika merkittävästi.
Molemmat hyvipuistokäynnit jättivät lopulta enemmän positiivisen kuin negatiivisen fiiliksen! Jos ajankohtaan pystyy vaikuttamaan, valitsisin huvipuistoiluun mahdollisimman vähäruuhkaisen päivän. Voisin kuvitella, että kesälomakauden ulkopuolella tiistaista torstaihin olisi vähiten porukkaa liikkeellä.
Jos rahaa löytyy runsaasti eikä ole periaatteellisia esteitä, kannattaa harkita noiden etuilujonojen hyödyntämistä. Eli fast-passit ja express-jonot ovat kyllä hintansa väärti, mutta kannattaa tarkistaa, mihin laitteisiin ne käyvät. En siis sanavalinnoistani huolimatta paheksu ihmisiä, jotka niitä käyttävät, mutta mielestäni ne ovat vähän epäreilu rahastustarkoituksessa luotu ilmiö. Mutta bisnestä ne huvipuistotkin tekevät.
Jos sillä ei ole niin merkitystä, mihin laitteisiin pääsee, on huvipuistoista totta kai paljon helpompi nauttia! Universalin puistoissa tai Disney Worldissa on paljon ihasteltavaa ja fiilisteltävää, joten päivästä saa tunteja kulumaan ihan vain kuljeskelemalla.
Jos taas laitteet ovat se juttu, kannattaa varautua jonotteluun. Syöminen, juominen ja vessassa käyminen kannattaa hoitaa kuntoon aina ennen laitejonoon menoa. Kovin kärsimättömien lasten kanssa en haluaisi lähteä jonoihin seisomaan. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun näin ja kuulin jonoissa kipakoita sananvaihtoja tai kyynelehtimistä, ihan aikuisporukoissakin.
Olemme ehkä nyt saaneet vähäksi aikaa tarpeeksemme huvipuistoista. Tai lähinnä siitä jonottelusta. Jos laitteisiin pääsisi hurvittelemaan ilman jonoja, meinisin heti. Ja ensi vuonna kyllä pitää päästä Linnanmäelle. Me emme ole vielä kokeilleet Taigaa, joka myös löytyy melko korkealta monelta vuoristoratalistalta.
Ai niin, minulta kysytään usein, eikö laitteissa tule huono olo. Monella kun näin neljääkymmentä ikävuotta lähestyessä alkavat huvipuistoajelut tuntua kammottavalta ajatukselta. Ei tullut kertaakaan huono olo noiden kahden päivän aikana. Viikinkilaiva tai vastaava olisikin sitten aivan toinen tarina, mutta sellaisista osaan pysyä poissa.
2 Responses
Huvipuistot ovat kivoja. Pääasiassa niissä tulee vain Suomessa käytyä, mutta Florida kiinnostaisi itseäni tällä hetkellä matkakohteena muutenkin, niin pitääkin ilman muuta laittaa nämä kaksi huvipuistoa ylös! Olipa yllättävää, että Busch Gardensin aamupäivä oli niinkin rauhallinen, olisin itse ajatellut paljon ruuhkaisempaa kokemusta. Tämä täytyy ehdottomasti pitää mielessä! Heh, kyllä Universalilla tosiaan tämän perusteella osataan rahastaa! 🙂 Jos vain toisen ottaisin, niin tällä hetkellä tuntuu, että valintani näistä varmaan olisi Busch Garden, ja lähinnä siksi, että jonottamista saattaisi olla lähtökohtaisesti vähemmän. Linnanmäellä en olekaan käynyt useaan vuoteen, mutta Särkänniemessä tuli käytyä kesällä parin vuoden tauon jälkeen.
Kiva kuulla! Toivottavasti pääsette pian tuon Floridan reissun toteuttamaan! Jos tosiaan vuoristorata-ajelut kiinnostavat, saattaisin itsekin suosia Busch Gardensia. Aamupäivän ruuhkattomuus oli tosiaan yllättävää. Ja kyseessä oli tosiaan vielä viikonlopun päivä, joten viikolla käydessä saattaisi loppupäiväkin olla rauhallisempi.
Minä taas en ole käynyt pitkään, pitkään aikaan Särkänniemessä ja jo vuosia on ollut tarkoitus, mutta ei vain sitten ole tullut tehtyä reissua. Ehkäpä ensi kesänä…