Vietin alkuvuodesta kuusi viikkoa Meksikossa, Kalifornian niemimaan eteläkärjessä Baja California Surissa. Matkailu Meksikossa ei ollut minulle uutta, vaan tämä oli kolmas kertani maassa. Olen menettänyt sydämeni Meksikolle jo yli kymmenen vuotta sitten.
Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta Baja California Surissa ja reissu oli muutenkin hyvin erilainen edellisiin verrattuna. Ensinnäkin lähdin matkaan yksin, ilman yleensä kanssani reissaavaa miestäni. Lisäksi ensimmäiset neljä viikkoa vietin yhdessä paikassa työskennellen ”vapaaehtoisena” hostellissa. Loput reilut pari viikkoa kiertelin muita alueen kaupunkeja tai kyliä.
Vapaaehtoistyö on mielestäni vähän huono termi kuvaamaan voittoa tavoittelevassa yrityksessä työskentelemistä. Ideana oli kuitenkin se, että majoitusta vastaan tein hotellissa osan viikosta töitä. Löysin paikan Workaway-sivuston kautta. Kerron tästä kokemuksestani toiste, mutta tämän vuoksi yksi kaupunki tuli minulle toisia tutummaksi.
Kun saavuin Kalifornian niemimaalle, minut yllätti ensimmäisenä hintataso. Tiesin kyllä, että täällä lompakko tyhjenisi vähän manner-Meksikoa nopeammin, mutta en ihan ollut tajunnut asian ”vakavuutta”. Mikään kengännauhabudjetin matkakohde Baja California Sur ei ole, mutta hyvillä valinnoilla onnistuu reissaaminen kohtuullisin kuluin.
Heti ensitöikseni pääsin ostoksille paikalliseen supermarkettiin, jossa totesin hintatason olevan paikoin lähes Bostonin luokkaa. Paikalliselta torilta saa vihanneksia ynnä muuta vähän halvemmalla, mutta halpaa ei ole sielläkään. Ravintoloiden hintataso on samoin paikoin todella korkea.
Myös hostellien ja hotellien hinnat ovat aivan jotakin muuta kuin suurimmassa osassa Meksikoa. Hostellissa sänkypaikka oli käyntini aikaan reilun kahdenkymmenen dollarin luokkaa, jolla joskus olemme saaneet oman pienen huoneiston muualla Meksikossa. Toki inflaatio on tehnyt tehtävänsä koko maassa, joten muistikuvani aiemmilta reissuilta eivät ole aivan vertailukelpoisia.
Helppous ja turvallisuus taas ovat Baja California Surin vahvuuksia. Palveluita on hyvin tarjolla, sillä alueella on totuttu turisteihin. Liikkuminen on helppoa ja turvallista. Rikollisuus alueella on vähäistä verrattuna moniin muihin paikkoihin Meksikossa.
Englannin kielen osaaminen ja käyttövalmius ovat hyvin eri tasoa kuin muualla Meksikossa. Lähes kaikki turismin parissa työskentelevät puhuvat sujuvaa englantia. Minulla meinasi olla välillä vaikeuksia saada palvelua espanjaksi, vaikka halusin kovasti sitä opiskella.
Minulla on ajokortti, mutta ajokilometrini voi laskea sadoissa. En ole itsevarma kuski edes Suomessa, joten en voisi kuvitellakaan ajavani vielä ulkomailla. Tämän vuoksi minä liikuin Meksikossa busseilla, vaikka Baja Californian alueella kätevin kulkuväline on vuokra-auto.
Kaupunkien välillä kuljin busseilla, jotka olivat mukavia ja kulkivat hämmästyttävän tarkasti aikataulussa. Liput oli helppoa ostaa joko netistä tai lipputoimistosta. San José del Cabosta Cabo San Lucasiin matkustin ihan paikallisbussilla, johon vain hyppäsin kyytiin ja maksoin kuskille.
Joissakin kaupungeissa oli vähän käveltävää majoituksille, mutta olin liikkeellä rinkan kanssa. Olen tottunut kulkemaan rinkka selässä sekä reppureissuilla että vaelluksilla, joten minulle tämä ei ollut ongelma, vaikka välillä paikalliset tuijottelivatkin kummallista turistia. Taksilla kulkeminen olisi toki varmasti kaupungeissa onnistunut.
La Pazissa kuljin sekä paikallisbussilla että Uberilla, kun halusin päästä kaupungista vähän kauemmas eri rannoille. Joitain yksittäisiä juttuja jäi ehkä tekemättä, koska minulla ei ollut autoa käytössä. Onneksi välillä sain myös kyytejä kivoihin kohteisiin muilta reissaajilta, joihin tutustuin hostelleissa.
Yksinäisenä naisena matkailu Meksikossa
Yksin matkustaminen etenkin naisena voi välillä tuntua turvattomalta. Usein näkee matkailuryhmissä kyselyitä paikkojen turvallisuudesta nimenomaan tältä kantilta. Tämä on hyvin ymmärrettävää, ja asiasta kannattaakin ottaa selvää etukäteen.
Aiemmilla reissuilla puolison kanssa minulla on aina ollut Meksikossa aivan turvallinen olo. Emme ole matkustelleet ehkä aivan niillä vaarallisimmilla alueilla. Mutta oikeastaan missään ei ole tarvinnut jännittää.
Yksin liikkuessanikin olen saanut olla hyvinkin rauhassa. Välillä ovat miehet tervehtineet tai jututtaneet, mutta se on aina ollut todella hyväntahtoista eikä lainkaan tungettelevaa tai ahdistavaa. Minä en kyllä ole huomiota herättävän vaalea. Sulaudun tummine silmineni ja ruskeine hiuksineni keskivertosuomalaista paremmin latinoväestöön, vaikken ihan paikallisesta menekään.
Baja Californiassa matkustin aivan huoletta itsekseni. Busseissa kulkeminen ei pelottanut, ja kaupungeissa liikkuminen oli ihan turvallisen tuntuista. En kylläkään riekkunut missään yksin yötä myöten, ja pitäydyin maltillisessa alkoholinkäytössä. Illat vietin pääasiassa hostelleissani.
Todos Santosin kylässä hostellini sijaitsi hieman kylän ulkopuolella katuvalojen ulottumattomissa. Siellä oli vähän jännittävää kulkea yksin pimeitä katuja. Suurin huolenaihe olivat kuitenkin hieman aggressiivisesti haukkuvat katukoirat, eivät niinkään muut ihmiset. Koiratkin pitäytyivät haukkumisessa.
Lue myös: Pelottavin reissukokemukseni
Aloitin matkani San José del Cabosta. Siellä sijaitsee Desert Heart -hostelli, jossa työskentelin. Voin suositella tätä hostellia lämpimästi, vaikka olen tietysti hieman puolueellinen. Paikasta tuli minulle rakas! Hostellin sijainti keskellä taidekortteleita on erinomainen.
Los Cabosin kansainvälinen lentokenttä, jonne lensin Bostonista Texasin kautta, löytyy aivan kaupungin nurkilta. Kun varasin lentoja, löytyi tuolle kentälle paljon halvempia lentoja kuin alueen pääkaupunki La Paziin.
Los Cabos -ilmaisu käsittää kaksi kaupunkia, San José del Cabon sekä Cabo San Lucasin, jotka ovat molemmat erityisesti pohjoisamerikkalaisten matkailijoiden suosiossa. Kaupungit sijaitsevat maantieteellisesti hyvin lähellä toisiaan, mutta mielestäni ne ovat luonteeltaan todella erilaisia.
San José del Cabo levittäytyy laajalle alueelle lentokentältä rantaan saakka. Turistille mielenkiintoisimpia alueita ovat Art District sekä Costa Azulin ranta-alue. Myös erillinen La Playan kylä, joka sijaitsee lyhyen ajomatkan tai vähän pidemmän kävelymatkan päässä, kannattaa pitää mielessä jo majoitusta valitessaan. Lisäksi kaupungin lähellä sijaitsee paljon hienoja rantoja.
Costa Azulin ranta on pitkä, valkohiekkainen ja yllättävän tyhjä. Pelkäsin suuria turistimassoja, mutta aina kun kävin rannalla, löysin itselleni pitkän pätkän ihan omaa rantaa. Tämä voi johtua osittain siitä, että aallot rannalla ovat usein monille vähän hurjat uimiseen. Itse uskaltauduin yleensä veteen, mutta joinakin päivinä vähän arkailin yksin menemistä.
Oikeaan aikaan vuodesta Costa Azulin rannalta voi bongailla valaita ja hyppiviä keihäsrauskuja. Tällaisia luonnonihmeitä en ole monessa paikassa ennen nähnyt! Palveluita on paremmin rannan länsipäädyssä, rauhaa ja tilaa taas idässä. Itse viihdyin lähinnä jälkimmäisessä.
San José del Cabo ei ole turisteille tuntematon. Kaupunki on monilta osin rakentunut sekä turistien että alueelle muuttaneiden expatien varaan. Silti kaupungin tunnelma on mielestäni kotoisa, rento ja monin tavoin meksikolainen. Taide on iso osa kaupungin identiteettiä. Vaikka Art Districtiltä löytyy kalliita gallerioita, on kaupungissa enemmän sellainen hippifiilis.
Costa Azul on kaupungin oma ranta, mutta lähistöltä löytyy monia muita kivoja rantoja, joille pääsee bussilla, pyörällä tai jopa kävellen.
Playa del Pescador on yksi lähimmistä rannoista ja se sijaitsee kaupungista itään päin. Ranta on pieni, mutta se on erityisen hyvä uimiseen suojaisen sijaintinsa takia.
Playa Acapulquito on alueen surffiranta. Pieni hiekkaranta on kiva myös hengailuun ja surffareiden katseluun, mutta jos aallot ovat hyviä surffille, ne eivät yleensä sovi uimiseen.
Playa Palmilla on erityisesti paikallisten suosima ranta. Se on kaunis ja suojaisa ja sopii hyvin uimiseen. Rannan länsipäädyssä on kivoja kallioita.
Ensimmäinen etappini San José del Cabosta lähdettyäni oli ”sisarkaupunki” Cabo San Lucas. Olin ajatellut tehdä sinne päiväretken, mutta se jotenkin jäi tekemättä. Tiesin Cabo San Lucasiin mennessäni, että se ei välttämättä ole ihan minun paikkani, sillä olin kuullut paikasta paljon muilta matkaajilta. Halusin silti käydä paikassa toteamassa menon paikan päällä.
Majoituin Mayan Monkey -hostellissa, jonka tiesin vähän sellaiseksi bilehostelliksi. Sitä oli monessa paikassa kuitenkin kehuttu ja se tuntui hyvältä paikalta aloittaa yksin reissaaminen. Ajattelin, että kun tällaiset bilehostellit jäivät kokematta parikymppisenä, niin hyvähän se joskus on kokeilla. En kuitenkaan ollut edes asiakaskunnan vanhimmasta päästä.
Mayan Monkey oli siisti ja mukava, ja yhteiset tilat olivat kivat! Baari / ravintola löytyi hostellin alueelta uima-altaineen. Päivisin järjestettiin retkiä ja iltaisin oli kaikenlaista ohjelmaa. Yksin ei tarvinnut viettää aikaa, jos ei halunnut, vaan seuraa löytyi hyvin. Iltaisin meno äityi välillä villiksi, mutta ainakaan omaan huoneeseeni asti meininki ei levinnyt.
Muutoin Cabo San Lucas oli sitä mitä odotinkin: aivan hirveä turistirysä. Ranta-alue on täynnä ravintoloita, majoituksia, matkatoimistoja ja matkamuistomyymälöitä. Kun esimerkiksi rannassa tai satamassa liikkui, joka suunnasta yritettiin myydä jotain: veneretkeä, matkamuistoja, ruokaa ynnä muuta.
Minä en ilmeisesti näytä siltä, että haluaisin ostaa huumeita (paikkansa pitävä mielikuva), koska niitä ei minulle tarjottu. Monet muut matkailijat ovat kuitenkin kertoneet, että missään muualla ei ole tarvinnut niin usein kieltäytyä huumeiden ostamisesta.
Kuulin jälkeenpäin eräältä toiselta matkaajalta ”merisafarista”, jolla he olivat olleet. Päivä oli kulunut veneellä, jolla he olivat käyneet ihailemassa erilaisia merieläimiä. En valitettavasti muista yksityiskohtia, mutta se kuulosti upealta! Eli tällaista mahdollisuutta tutkisin, jos päätyisin paikkaan uudelleen.
Parhaiten viihdyin kaupungissa, kun lähdin turistialueen ulkopuolelle. Siellä minua kyllä vähän katsottiin kummeksuen, kun kävelin alueilla, joissa ei yleensä pyöri turisteja. Cabo San Lucasissa turistit eivät taida kauhean pitkiä matkoja kävellä. Löysin kuitenkin kivoja paikallisia ravintoloita, ja tunsin oloni kotoisammaksi.
Hostellin takaa lähtee monia hienoja reittejä pienille päiväretkille. Kävin useampaankin kertaan kävelemässä kukkuloilla, joilta näki merelle, rannoille sekä mantereen puolelle ja maisemat olivat hienot. Karu, kuiva maasto kaktuksineen on omalla tavallaan eksoottista ja kaunista.
Myös valaiden katselu kuului Todos Santosissa lempiharrastuksiini. Niitä näki ylhäältä kukkuloilta sekä rannalta. Valasemot tulevat poikasineen yllättävän lähellekin rantaa. Istuin yhtenä päivänä pari tuntia ihan vain ihailemassa merellä näkyviä kymmeniä valaita, aivan yksin.
Jos tykkää hiljaisista rannoista, Todos Santosin rannat todella ovat sitä – ainakin vielä. Sain tosiaan istua pitkiä aikoja pitkällä hiekkarannalla ihan yksikseni. Välillä joku muu matkaaja kulki ohi. Jaksan harvoin keskittyä mihinkään näin pitkään, mutta valaiden katselussa oli jotakin meditatiivista.
Toinen upea merieläinkokemus oli kilpikonnanpoikasten vapauttaminen mereen. Todos Santosin lähellä, keskustasta luoteeseen toimii eläinsuojelujärjestö Tortugueros Las Playitas. He auttavat kilpikonnanpoikasia selviytymään hengissä keräämällä munat suojaan kuoriutumaan. Kuoriutuneet kilpikonnanpoikaset vapautetaan iltaisin mereen.
Vapautusta voi mennä katsomaan auringonlaskun aikaan ilmaiseksi, joskin lahjoitukset ovat toivottavia. Ennen vapautusta paikalla olevat vapaaehtoiset kertovat kilpikonnista, ja poikasia pääsee katsomaan lähempää. Vapautus tapahtuu täällä vapaaehtoisten toimesta, joten paikalle tulevat turistit eivät pääse kilppareihin koskemaan. Kilpikonna-aika on joulu-maaliskuun välillä.
Oli mahtavaa seurata vastakuoriutuneiden poikasten mönkimistä mereen! Onneksi kaikki näyttivät sinne pääsevänkin.
Lue myös: Missä voi nähdä ryhävalaita?
La Paz on Baja California Surin alueen pääkaupunki. Siellä on muihin kaupunkeihin verrattuna paljon paikallisempi tunnelma, vaikka toki turisteille suunnattuja palveluita on paljon tarjolla. Kuitenkin esimerkiksi ravintoloissa näkee paljon enemmän paikallisia eikä keskustelu käänny niin helposti englanniksi kuin muualla, vaikka edelleen ilman espanjaa pärjäisi.
Kaunita rantoja löytyy myös lähisaarilta. Suosittu päiväretki on veneellä tehtävä reissu Isla Espiritu Santolle. Samaan reissuun saattaa kuulua myös snorklausta merileijonien kanssa.
Itselle parasta antia La Pazissa olivat eläinkohtaamiset, kuten snorklaus valashaiden kanssa ja laitesukellus merileijonien ja merimetsojen kanssa. Näistä sekä muistakin Baja Californian eläinkohtaamisista voit lukea lisää aiemmassa tekstissäni: Baja California; merieläinten rakastajan paratiisi.
Retkiä myyvät lukuisat matkatoimistot ja niitä tarjotaan myös kaduilla. Majoituspaikat järjestävät retkiä todennäköisesti myös. Kannattaa vähän selvittää hintoja, jottei tule vahingossa maksaneesti hirveästi ylihintaa. Sukellukset tein La Paz Diversin kanssa, ja voin suositella yritystä hyvillä mielin.
Huomasin kirjoittaessani, että voisin kirjoittaa kustakin kaupungista vielä vaikka kuinka paljon pidemmänkin tekstin. Pitäydyn nyt kuitenkin pääasioissa. Joka tapauksessa voin sanoa, että lähtisin mielelläni Baja California Suriin uudelleen. Harkitsin vakavasti, veisinkö mieheni nyt vuodenvaihteen reissullamme sinne. Ehkä se olisi kuitenkin ollut vähän liian pian.
Paljon muitakin käymisen arvoisia paikkoja alueelta löytyy, mutta tässä nyt neljän helposti saavutettavan kaupungin kohokohdat. Seuraavalla kerralla vuokraisin ehkäpä suosiolla auton. Esimerkiksi Cabo Pulmon kansallispuiston sukellukset jäivät minulta tekemättä, koska matkustus sinne olisi ollut vähän haastavaa tai kallista.
Onko Baja Californian alue sinulle tuttu? Jos alueesta herää lisäkysymyksiä, vastailen niihin mielelläni.
2 Responses
Pari vuotta sitten vietettiin Baja Calirniassa muutaman viikon. Paikasta on jäänyt oikein kivat muistot. On aivan loistava paikka tosiaan valaiden ja muiden eläimien bongailuun. Vesi oli tosiaan omaan makuun vähän turhan kylmää, mutta tykkäsimme silti kokemuksestamme valashaiden kanssa.
Kiva, että tykkäsitte! Totta, vesi on aika kylmää! Sukeltaessa erityisesti huomasi, kun jouduin käyttämään paksumpaa märkäpukua kuin ikinä missään. Minä onneksi tarkenen yleensä aika hyvin. Mies palelee jo 27-asteisessa vedessä, joten hänelle tuo olisi tehnyt tiukkaa, mutta eipä ollut tällä kertaa mukana. 😀