Ennen kevättä 2023 en ollut oikeastaan koskaan matkustanut yksin. En ole erityisesti karttanut soolomatkaa, mutta reissuseuraa on sattunut aina olemaan tarjolla. Olen seurustellut puolisoni kanssa hyvin nuoresta iästä lähtien. Aikaa ja rahaa kun on ollut rajallisesti, olemme halunneet tehdä reissut yhdessä. Muutamia reissuja olen tehnyt myös ystävien kanssa, ja ne ovat myös olleet ihania.
Puolisoni muutti Yhdysvaltoihin puoli vuotta ennen minua eli vuoden 2023 alussa. Kun vielä vuoden 2022 lopussa minulla oli vanhenemassa Norwegian-luottokortilla kertyneitä lentopisteitä, päätin hyödyntää ne tekemällä ihka ensimmäisen soolomatkani. Ajankohdaksi valikoitui pääsiäinen ja kohteeksi Espanjan Málaga. Halusin suorat lennot ja sellaisen kohteen, jossa minun ei tarvitse matkustaa tunteja päästäkseni lopulliseen kohteeseen.
Lähdin matkaan pääsiäisviikon torstaina suoraan töistä ja lentoni lähti neljän aikaan. Matkani ei alkanut kovin mallikkaasti. Perillä Málagan lentokentällä huomasin, etten löydä enää passiani. Se oli ollut minulla vielä Helsinki-Vantaalla lähtöportilla, jossa sitä ei edes tarkistettu. Tungin sen siellä kai vähän huolimattomasti taskuuni.
Passia ei tarkastettu onneksi Espanjan päässäkään, joten pääsin ongelmitta maahan. Matkatavarahihnalta sain vielä yhteyden lentokoneeseen ja he tarkistivat matkustamon, mutta passiani ei löytynyt sieltäkään. Ei auttanut muu kuin ottaa taksi lähelle hotellia ja jättää asian selvittely myöhemmäksi.
Pääsiäiskulkue tiellä
Seuraava esteeni reissulla oli pääsiäiskulkue. Taksini jätti minut muutaman korttelin päähän hostellistani, sillä kadut oli suljettu pääsiäiskulkueiden vuoksi. Yritin matkalaukkuni kanssa kävellä hostellille. Pian huomasin tien olevan tukossa, sillä kulkueen oli määrä kulkea minun ja hostellini välistä. Seisoin kadun toisella puolella ja toisella näkyi hostellini, mutta kadun yli oli mahdotonta päästä.
Málagan pääsiäiskulkueiden aikataulut löytyivät onneksi helpohkosti netistä, joten tiesin kulkueen tulevan piakkoin. Jonkin aikaa odoteltuani sainkin ihastella reissuni ensimmäistä kulkuetta. Juhlamenot kuitenkin kestivät sen verran pitkään, että päätin siirtyä tässä välissä illalliselle. Tämä oli ihan hyvä päätös, sillä vielä ruokailunikaan jälkeen en aivan heti päässyt hostellille.
Budjettini Málagan reissulleni oli melko pieni, joten päätin yöpyä hostellissa. Onnekseni löysin Coeo Pod Hostelin, jossa jokaisella majoittujalla on oma pikkuruinen huoneensa. Minulla oli yläsänky ja joku nukkui allani alasängyssä, mutta välissä oli seinä. Omaan huoneeseeni vei lukittava ovi. Sängyn lisäksi huoneessa oli pieni peilipöytä, mutta ei muuta.
Näitä pikku podeja oli yhdessä noin kahdeksan kappaletta omassa sopessa lukitun oven takana. Vessat ja suihkut jaettiin siis noin kymmenen hengen kanssa. Koskaan ei tarvinnut kovin kauaa jonotella enkä edes törmännyt omalla alueellani kovinkaan moneen naapuriini. Tilat olivat todella siistit ja modernit!
Torstai-ilta oli jo pitkällä, kun pääsiäiskulkue viimein väistyi ja pääsin ylittämään tien hostelliini. Onneksi hostelli sentään oli niin mukava, että saatoin hyvillä mielin painaa pään tyynyyn.
Perjantai alkoikin sitten selvityshommilla. Ensin yritin selvittää, onko passiani löytynyt mistään. Eipä ollut. Seuraavaksi piti ryhtyä selvittelemään, miten pääsen takaisin, kun passia ei tuntunut löytyvän.
En muista, missä järjestyksessä otin mihinkin yhteyttä, mutta yritin googlailla ja kysellä sekä lentoyhtiöltä että Suomen konsulaatista, pääsenkö Suomeen ilman passia. Periaatteessahan Suomen kansalaisella on aina oikeus palata kotimaahansa, mutta lentoyhtiö ei välttämättä ota matkustajaa kyytiin ilman passia.
Isoin hankaluus oli tietysti matka-ajankohtani. Pääsiäisenähän tietysti ihmiset ovat vapaalla. Olen välillä vähän stressaaja, mutta onneksi osasin ottaa passin katoamisen reissussa aika rennosti. Päätin, että teen sen minkä teen ja katson, mitä tapahtuu. Muuten nauttisin lomasta.
Lähdin siis ensin aamupalalle, ja sitten kaupungille haahuilemaan suuntanani turistipoliisi. Ihastuin Málagaan heti! Olen käynyt Espanjassa useita kertoja ennenkin, mutta Málaga on ollut vain läpikulkupaikkana kerran aiemmin. Kävelin kapeita katuja ja istuskelin puistoissa, kävin ihastelemassa rantaa ja fiilistelin kaupungin menoa.
Sain hoidettua myös rikosilmoituksen teon ystävällisen poliisin kanssa ilman suurempia odotteluja. Hekin vielä osaltaan taisivat soitella Málagan lentokentälle kyselläkseen passini kohtalosta. Pisteet siis Málagan turistipoliisille.
Olen tehnyt Espanjan ja Guatemalan pääsiäiskulkueista videon Instagramiin.
Lauantaina minäkin päätin, että nyt pelkästään oma seurani saa riittää. Menin alakertaan, ja illan aikana kävinkin monta kivaa keskustelua eri puolilta maailmaa olevien ihmisten kanssa. Jossakin vaiheessa meitä valikoitui pieni porukka, jonka kanssa vietimme iltaa.
Yksi porukastamme kertoi, että jossakin lähellä oli joku matkailijoiden tapaaminen, johon hän oli ajatellut mennä. Hän kysyi, lähtisimmekö mekin mukaan katsomaan, mikä siellä on meininkin. No, mehän lähdimme, kun tapaamisravintola sijaitsi melko lähellä.
Ihan niin lämmin ei ollut, että olisin tarjennut uida, mutta rannalla oli mukava köllötellä ja ihmetellä lähellä hyppeleviä papukaijoja. Kävin sunnuntai-iltanakin alakerran sangrioilla ja jutustelin muutamien ihmisten kanssa, mutta edellisillan kaltaiseen menoon minulla ei ollut haluja.
Maanantaina koittikin kotiinlähtö. Lentoni lähti vasta illalla, joten ehdin käydä vielä vähän shoppailemassa ja pyörimässä kaupungilla. Löysin kivoja kojuja sataman ja Malaguetan rannan läheltä.
Lentokentällä toimin ohjeiden mukaan. Kerroin tilanteen tiskillä, eikä siinä ollut mitään ongelmaa. Näytin vain suomalaista ajokorttiani ja homma oli sillä selvä. Asiakaspalvelija teki vain jonkin merkinnän maihinnousukorttiini, jolloin turvatarkastuksessa riitti henkilöllisyystodistukseksi ajokortti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Paitsi että passini oli kadonnut todella mystisesti niin, ettei sitä ole vielä tähän päiväänkään mennessä löytynyt. Tämä ei olisi ollut normaalitilanteessa kovinkaan vakavaa, mutta siinä passissa oli jo minulle myönnetty Yhdysvaltojen viisumi, jonka jouduin sitten kaikkine haastatteluineen ja lisämaksuineen hakemaan uudelleen. Onneksi muuttoon oli tuossa vaiheessa vielä aikaa.
Pienten alkukankeuksien jälkeen ensimmäinen soolomatkani oli siis erittäin onnistunut! Málaga oli oikein miellyttävä kaupunkikohde sellaiseen. Siellä oli sopivasti tekemistä, mutta siellä saattoi hyvin myös olla ihmeempiä tekemättä ja vain tunnelmoida.
Coeo Pod Hostel oli loistava valinta majoitukseksi ihan vain majoituksena, mutta myös yhteisöllisyytensä vuoksi. Oli kiva saada vähän seuraakin matkallani, vaikka olin varautunut omien ajatusteni kanssa oleiluun. Oli myös ihan kiva saada viettää pieniä hetkiä ihan omassa rauhassa oman minihuoneen sisällä. Toisaalta huone oli niin mini, että sieltä mielellään poistui tekemään ja näkemään.
Tämä ei jäänyt viimeiseksi soolomatkakseni, vaan jo alle vuoden sisään matkustinkin sitten itsekseni Meksikoon kuudeksi viikoksi. Siitä lisää toiste.
Pieni maistiainen tuosta reissusta on luettavissa merieläimiin liittyen.
2 Responses
Huh, aika hurjaa tuo passin hukkuminen. Hyvä muistutus siitä, että kopio on aina hyvä pitää mukana – mitä vain voi käydä. Itse olen ollut reissussa (ulkomailla) yksin kauan sitten, nykyään ollaan reissattu pelkästään puolison kanssa ja yksin matkustaminen tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta. Mutta kun näin sanoo, niin varmaan tapahtuu jo ensi vuonna 🙂
Jep, kopio minullakin oli tuolla mukana, mutta ajokortti ajoi asian lentokentällä. Onneksi tosiaan olin EU:n sisällä, niin ei ollut suurempaa hätää.
Itse kyllä suhtaudun nykyään ihan positiivisesti yksinkin reissaamiseen, vaikka ennen tuntui aika vieraalta ajatukselta. Katsotaan, miten tulevaisuuden lomat menevät.