Koti-Suomessa meitä odottelee Ford Transit -merkkinen pakettiauto, josta olemme itse rakentaneet matkailuauton. Emme suinkaan ole ainoita, jotka näin ovat tehneet, vaan reissupakuista on tullut viime vuosina sangen muodikkaita. Miksi mekin päätimme rakentaa reissupakun?
Ajatus alkoi syntyä meillä, kuten niin monilla muillakin, koronapandemian rajoittaessa elämää. Tuolloin olosuhteidenkin pakosta reissasimme kesällä pitkin Suomea. Se oli yllättävänkin mukavaa meille kaukomaihin ihastuneille reissaajille, mutta Suomen hotellien hinnat vähän ärsyttivät.
Siitä se ajatus sitten taisi ainakin joidenkin mutkien kautta lähteä itämään. Testasimme pakureissailua viikon verran vuokra-autolla. Kun se tuntui hyvältä, alkoi oman suunnittelu.
Varsinainen säästötekohan pakun hommaaminen ei meidän tapauksessamme ollut. Kyllä pakuun menneillä rahoilla olisi aika monta hotelliyötä maksettu. Mutta yksi merkittävä tekijä oli vapauden kaipuu.
Olemme reppureissuilla tykänneet aina reissata etappi kerrallaan. Useinkaan ei ole vielä aamulla tiedossa, missä sitä painaa päänsä illalla tyynyyn. Pakettiauto mahdollistaa tämänkaltaisen reissaamisen aivan uudella tavalla.
Sillä vaikka tykkäänkin reppureissailutyylistämme, on se välillä stressaavaakin: Uutta yöpaikkaa saattaa joutua haeskelemaan pitkäänkin. Rinkan pakkaaminen ja purkaminen alkavat jossakin vaiheessa väkisinkin tökkiä. Etenkin puolisollani menee viimeistään parin viikon jälkeen hermot ravintoloissa syömiseen.
Nämä kaikki ärsytyksen aiheet ratkeavat pakuilulla. Toki pakunkin kanssa saattaa sopivaa yöpaikkaa joutua etsimään, mutta tavaroita ei ainakaan tarvitse aina uudelleen pakata ja ruokaa saa laitettua omassa keittiössä.
Miksi valmis matkailuauto ei kelvannut?
Moni saattaa pohtia, miksi se pakettiauto pitää rakentaa itse. Eikö sellaisen voisi vain ostaa?
Toki voisi. Mutta eihän kaupasta löydy juuri sellaista kuin halusimme. Ja kyllä sellaisen varustetason auto, jollaisesta haaveilimme, olisi kaupasta ostettuna tullut maksamaan enemmän kuin itse tehtynä.
Meillä on pakussamme aika lailla kaikki normaalin kodin mukavuudet, minikoossa vain. Lisäksi se on aivan meidän näköisemme. Tai tulee olemaan, kunhan saamme sen aivan valmiiksi.
Olemme puolisoni kanssa molemmat ihan käteviä käsistämme. Olemme rempanneet itse kotimme, joten tällaiseen projektiin emme lähteneet aivan nollaosaamisella.
Mieheni on diplomi-insinööri, jolle cad-mallinnus, sähköjen ja putkistojen kanssa puuhaaminen sekä työkalujen käyttö ovat tuttua puuhaa. Vaikkei minun rakennus-cv:ni ole aivan yhtä mittava, uskalsin ryhtyä hommaan.
Tulen kirjoittelemaan projektistamme tarkemmin joskus toiste. Se ei ollut kaikilta osin aivan helppoa ja sanotaanko, että välillä tunnelma oli aika kireäkin. Ja projekti vei tosiaan huomattavasti kauemmin kuin oli alunperin tarkoitus. Halusimme kuitenkin tehdä asiat mahdollisimman hyvin.
Kun aloitimme pakuprojektin, emme vielä tienneet asuvamme pian valtameren toisella puolen. Jos tämä Yhdysvaltojen keikka olisi ollut tuolloin tiedossa, emme varmaan olisi vielä ryhtyneet pakuhommaan. Nythän paku on viimeiset pari vuotta ollut aika vajaakäytöllä.
Muuten sanoisin, että projekti kannatti kaikesta huolimatta. Paku on jo nyt tosi kiva ja varmasti paranee, kunhan pääsemme taas sen kimppuun. Saimme hyvällä suunnittelulla ja puolisoni neronleimauksilla aikaan juuri sellaisen pohjaratkaisun kuin halusimme, vaikka se ensin vaikutti lähes mahdottomalta.
Lue myös: Miksi muutimme Yhdysvaltoihin?
Ehdimme tehdä vuonna 2022 pakullamme noin kolmen viikon reissun manner-Euroopan pohjoisosissa. Turusta otimme laivan Ruotsiin. Reissasimme Tanskassa, Saksassa ja Puolassa, ja ajoimme Baltian läpi takaisin.
Olisimme mielellämme tehneet pidemmänkin reissun, mutta mieheni oli palattava töihin. Pakureissailu oli onneksi juuri niin mukavaa kuin olimme toivoneetkin. Toki siinä oli opettelua, ja pieni keskeneräisyys vielä vähän hankaloitti elämää, mutta tiesimme tehneemme oikean ratkaisun ryhtyessämme projektiin.
Ja kyllä sitä pakua on täällä Amerikassa asuessa ollut ikävä! Olisi ollut niin mukavaa täälläkin reissata omalla matkailuautolla sen sijaan, että maksamme toistasataa dollaria pölyisistä motelleista. Harkitsimme aikanaan pakun laivaamista mukaamme, mutta siinä oli niin monta mutkaa matkassa, että päätimme luopua ideasta.
Parin viikon päästä lennähdämmekin kesälomalle Suomeen. Tuolloin ainakin osan ajasta asustelemme pakettiautossamme, sillä omassa asunnossamme on vuokralaiset. On mukavaa, ettei ihan koko lomaa tarvitse nukkua toisten nurkissa, vaan on se oma paikka.
Mitään kovin pitkää reissua emme tällä kertaa ehdi pakulla tehdä, sillä prioriteettina on tietysti läheisten tapaaminen. Mutta ainakin voimme mennä pakuinemme yöksi johonkin kivalle parkkipaikalle.
Ensi keväänä, kun palaamme taas Suomeen, onkin tavoitteena rakennella paku valmiiksi. Ja kesällä sitten reissailla jossakin päin Eurooppaa sen verran kuin lomilla kerkeämme.
Tulevaisuudessa toivon, että voisimme jossakin vaiheessa asua vähän pidempäänkin pakussamme. Jos vain työkuviot antavat myöden, voisimme hyvinkin reissata vaikkapa vuoden ympäri Eurooppaa.
Löytyykö lukijoista muita pakuelämästä haaveilevia tai sellaista eläviä?
2 Responses
Heh, tosiaan tämä tuntuu olevan varsin suosittua nykyään. Mutta tuo ei kyllä missään tapauksessa ole meitä varten. Matkustustyylimme on niin erilainen. Sen sijaan itse reissupakun rakentaminen voisikin olla varsin hauskaa puuhaa!
Ei tuo elämä tosiaan kaikille ole. Rakentelu oli ihan hauskaa, mutta myös aika stressaavaa. Jos aikaa olisi rajattomasti, olisi tämä ollut tosi hauska projekti! Tylsästi piti vain töitäkin tehdä välissä. 😀