Muotkatunturit – vaelluskohde erakoille

Onko vaeltaminen jo sinulle tuttua? Viihdytkö paremmin luontokohteissa, joissa saa nauttia omasta rauhasta ilman muiden ihmisten seuraa? Muotkatunturin erämaa-alue länsi-Lapissa voisi sopia sinullekin. Minä ainakin olen kahden vaellusreissun aikana rakastunut Muotkatuntureihin.

Muotkatunturin erämaa sijaitsee Inarin ja Utsjoen alueilla. Vaelluskohteena se ei sovi aloittelijoille, koska siellä ei juurikaan kulje merkittyjä polkuja. Kartan ja kompassin lukeminen tulee siis osata. Muita vaeltajia on vähän, joten apuakaan ei ole saatavilla aivan yhtä helposti kuin monessa muussa paikassa.

Naisella päällään vihreä kuoritakki ja selässään sadesuojattu rinkka. Taustalla vihreä tunturimaisema.

Miten Muotkatuntureille pääsee?

Helpoiten Muotkatunturin erämaan lähelle pääsee tietysti omalla autolla. Inarista kulkee myös busseja ihan käteville vaelluksen aloituspaikoille. Tarkempia saapumisohjeita löytyy luontoon.fi -sivuilta. Usein eri majoituspaikkojen kanssa on myös mahdollista sopia kuljetuksista.

Me lähdimme ensimmäisellä kerralla matkaan Muotkan Ruoktulta, jossa yövyimme viimeisen yön ennen vaellusta. Muistaakseni meidän oli tarkoitus suunnata suoraan erämaahan (vatsat täynnä Muotkan Ruoktun erinomaista poronkäristystä), mutta keli oli niin sateinen, että päätimme yöpyä sisätiloissa ja suunnata vasta aamulla tunturiin.

Toisella reissulla jätimme auton Sulaojan parkkipaikalle ja lähdimme siitä kohti etelää erämaa-alueelle. Samasta paikasta voisi lähteä myös pohjoisen suuntaan Kevon vaellusreitille. Molemmat olivat hyviä aloituspaikkoja!

Näköalat palkitsevat, vaikka välillä maasto haastaa

Erityisesti ensimmäinen kertani Muotkatuntureilla oli ikimuistoinen. Toisella kertaa sairastuin flunssaan kesken reissun, joten se jäi hieman puolittaiseksi.

Maasto on Muotkatuntureilla paikoin hieman haastavaa: kiviset rinnesuot saivat minut välillä ajattelemaan, että onkohan tässä reissussa taas mitään järkeä. Mutta kun pääsee tarpeeksi ylös tunturiin, muuttuu kulku helpommaksi ja maisemat ovat hyvä vaivanpalkka.

Kartanlukutaitojen on syytä olla hyvät, kun polkuja ei oikeastaan ole. Kartasta on osattava itse tulkita, mistä olisi helpoin päästä valittuun kohteeseen. Leiriytyminen on sallittua kaikkialla, mikä helpottaa yöpaikan valintaa.

Me suuntasimme ensimmäisellä reissulla Muotkan Ruoktulta Peltoaivi-tunturille. Jatkoimme siitä alas Peltojärven rantaan.

Näköala tunturilta alas järvelle

Rantalomalla vaelluksen lomassa

Peltojärvellä meillä oli ihan selkeä tavoite. Olimme nähneet jossakin kuvia Peltojärvellä sijaitsevalta hiekkarannalta. Karttaan sitä ei ole erityisesti merkitty, mutta satelliittikuvien avulla olimme onnistuneet paikantamaan rannan.

Ainakaan meidän valitsemamme reitti rannalle ei ollut aivan helppo, vaan vaati joen ylityksen ja vähän risukoissa rämpimistä. Olimmekin aika uupuneita, kun viimein saavuimme Peltojärven hiekkarannalle.

Vaiva palkittiin tälläkin kertaa, sillä maisemat järven rannalla olivat upeat. Hiekkarantaa emme saaneet aivan itsellemme, vaan siellä yöpyi toinenkin pariskunta. Tämä taisi olla ainoa kerta, kun tapasimme muita ihmisiä viiden päivän vaelluksemme aikana.

Vietimme rannassa kaksi yötä. Seuraavana päivänä satoi, joten lueskelimme teltassa ja ihastelimme illalla maisemia. Minusta on ihanaa, jos vaelluksillakin on aikaa jäädä ihan vain nauttimaan kivasta paikasta. Jotkut nauttivat varmasti mahdollisimman monien kilometrien kerryttämisestä, mutta se ei ole minulle itseisarvoista.

Peilityyni järvi, jonka pinnasta heijastuu sininen taivas ja tunturisiluetti

Pidempäänkin olisimme Peltojärven rannassa viipyneet, jos ruoka olisi riittänyt. Paluumatkaan piti kuitenkin varata pari vaelluspäivää.

Peltojärven eteläpäädyssä sijaitseva hiekkaranta on kyllä sellainen paikka, jota voin suositella kaikille, jos vain jaksaa sinne patikoida.

Hiekkaranta auringonvalossa

Luontoelämyksiä eläinten muodossa

Olemme Muotkatuntureiden lisäksi vaeltaneet Lapissa myös Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Lemmenjoen kansallispuistossa. Muotkatunturit on kuitenkin minun kokemukseni mukaan ollut ehdottomasti paras paikka porojen bongailuun.

Minä etelän ihmisenä pidän aina porojen näkemisestä. Niitä toki näkee teillä ja teiden varsilla ja milloin missäkin, mutta siinä on jotain erityistä, kun näkee poroja keskellä erämaata.

Muotkatuntureilla poroja näki paljon! Jo ensimmäisen reissumme alussa näimme vaatimen vasansa kanssa. Isoja porotokkia näkyi molemmilla reissuilla. 

Ensimmäisellä reissulla saimme ihastella myös merikotkaparvea, joka liiteli lähistöllämme pitkän aikaa. Suomessa en ole kovin montaa kertaa kotkia päässyt näkemään.

Muotkatunturit lumoavat

Toinen reissumme Muotkatuntureille ei ollut aivan ensimmäisen veroinen sairastumiseni takia. Toisaalta se oli erityinen, koska vaelsimme osan reissusta ensimmäistä kertaa ystäväpariskunnan kanssa. Tuolloin pääsimme myös ihastelemaan keskiyön aurinkoa, sillä olimme liikkeellä keskikesän aikoihin.

Tunturimaisema

Toiselta reissulta onkin muistissa harvinaisen hikinen vaellus, sillä sää oli todella lämmin. Lykkäsimme jopa lähtöä parilla päivällä, ettei meidän tarvitsisi vaeltaa kolmenkymmenen asteen helteissä.

Muotkatuntureille voisin lähteä vielä uudelleenkin, vaikka todennäköisesti seuraava vaellus suuntautuu johonkin muualle. Joku siinä vain kiehtoo, kun pääsee vaeltamaan maastoon ilman tarkkaa reittiä ja tapaamatta muita ihmisiä päiväkausiin.

Kannattaa lukaista kertomus Muotkatuntureilla vaelluksesta ruska-aikaan Viimeistä murua myöten -blogista.

Lähteet:
Luontoon.fi

2 Responses

  1. Minä taas kyllä nautin erityisesti luonnossa majoittumisesta, vaikka onhan siinä omat epämukavuustekijänsä. Ei sovi kaikille. Muotkatunturit ovat kyllä jääneet yhdeksi suosikeista, kun nimenomaan on kiva päästä ihan kunnolla keskelle ei-mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *