Missä näen itseni kahden viikon päästä? Istumassa panamalaisella hiekkarannalla ihaillen Tyynenmeren tyrskyjä ja siemaillen jotain hyvää juomaa.
Jo siinä vaiheessa, kun päätimme mieheni kanssa muuttaa Massachusettsiin Yhdysvaltoihin, ajattelimme päättää välivuotemme reissailuun Latinalaisessa Amerikassa. Täällä päin kun olemme, niin käytetään nyt tilaisuus hyväksi. Alkuperäinen suunnitelmamme oli viihtyä Bostonin seudulla toukokokuuhun asti ja reissailla kesä.
Päädyimme kuitenkin viipymään Yhdysvalloissa puolisen vuotta aiottua pidempään. Syitä oli useampiakin, mutta yksi niistä oli se, että kesällä Väli-Amerikassa on sadekausi ja Etelä-Amerikassa talvi (mitä se nyt missäkin tarkoittaakaan). Toki mahdollisia lomanviettopaikkoja olisi varmasti löytynyt.
Nyt aikataulumme on sellainen, että lennämme Bostonista 14.12. Panamaan. Paluulennot otimme Costa Rican pääkaupungista San Josésta takaisin Bostoniin tammikuun lopulle. Joulu-tammikuussa reissaamme siis noin kuusi viikkoa Panaman ja Costa Rican alueella. Tämän pitäisi olla säiden kannalta erinomainen, mutta hyvin ruuhkainen ajankohta.
Suomeen palaamme yhden yön pysähdyksellä Bostonista. Boston on muutenkin melkein matkan varrella. Lisäksi tämä oli helpointa meille, sillä puolison työnantaja kustantaa paluulentomme Suomeen. Eipähän tarvitse miettiä, miten korvaus lasketaan, jos lentäisimme Suomeen jostakin Väli-Amerikasta.
Lue myös: Miksi muutimme Yhdysvaltoihin?
Latinalainen Amerikka ei ole meille suinkaan vierasta aluetta. Olemme matkustaneet Meksikon ja Väli-Amerikan alueella yhdessä kahdesti, molemmilla kerroilla noin kolmen kuukauden verran. Tämän tekstin kuvat ovat noilta reissuilta. Tämän lisäksi minä vietin tämän vuoden alussa kuusi viikkoa Meksikon Baja Californiassa.
Ensimmäisellä matkallamme alueella reissasimme Meksikon Cancúnista Panama Cityyn. Matkustimme Yucatanin niemimaalla, Belizessä, Guatemalassa, Hondurasissa, Nicaraguassa ja Panamassa. Ohitimme tuolloin Costa Rican ajamalla bussilla maan läpi, sillä meiltä alkoi aika loppua kesken.
Toisella kerralla suurin osa reissusta meni Meksikossa. Aloitimme jälleen Yucatanilta, josta siirryimme aika nopeasti Hondurasiin ja sieltä Guatemalan kautta Meksikon Tyynenmeren puoleiselle rannalle Oaxacan maakuntaan.
Molemmilla aikaisemmilla matkoilla kuljimme julkisilla kulkuvälineillä rinkat selässämme. Majoituksia emme olleet varailleet etukäteen kuin ensimmäisille öille. Majoituimme edullisissa paikoissa, kuitenkin niin, että meillä oli yleensä oma vessa huoneessa.
Lue myös: Utila: tällainen on sukeltajien saari Hondurasissa
Minä olen ollut päävastuussa tämän reissumme suunnittelusta samalla kun mies on tienannut reissurahoja (mielestäni ihan kiva työnjako). Suunnitelmat ovat poukkoilleet laidasta laitaan, ja pitkästä harkinta-ajasta huolimatta ne lyötiin lopullisesti lukkoon vasta kuukautta ennen reissuun lähtöä.
Yhdysvalloissakin olisimme mielellämme voineet reissata. Maan länsiosien kansallispuistot ja Kalifornian surffirannat olisivat varmasti tarjonneet paljon elämyksiä. USA:n hinnat vain ovat niin korkeita, ettei pidempi reissaaminen täällä enää asumisen jälkeen oikein houkutellut. Vähän pohdimme Havaijilla käymistä, mutta tämä ajatus kuopattiin viimeistään siinä vaiheessa, kun matka-ajankohdaksi valikoitui joulu ja vuodenvaihde.
Väli-Amerikassa olimme jo tosiaan pariin otteeseen käyneet, joten olisi tuntunut eksoottisemmalta lähteä Etelä-Amerikkaan. Esimerkiksi Kolumbia ja Ecuador ovat kiinnostavia kohteita. Ecuadorissa pohdimme mm. Galapagos-saarille sukeltamaan lähtemistä, mutta olimme vähän myöhässä tämän suhteen, sillä edullisemmat liveaboard-reissut oli jo myyty loppuun.
Ecuadorissa on lisäksi ollut viime aikoina poliittisesti hieman levotonta. Kun sieltä vielä kantautui uutisia kuivuuden aiheuttamasta vesi- ja sähköpulasta, päätimme jättää tämän maan johonkin tulevaisuuteen. Ei meitä sinne juuri nyt kaivattaisi.
Kolumbian matkaopasta lukiessani taas en jotenkin syttynyt. En ihan tarkkaan tiedä, miksi. Tässä vaiheessa olin jo ehtinyt kahlata läpi Meksikon, Costa Rican ja Panaman Lonely Planet -oppaat. Niitä lukiessa silmät olivat alkaneet tuikkia eri tavalla kuin Kolumbian kohdalla, joten fiilispohjalta hylkäsin Kolumbian tältä erää.
Etelä-Amerikan kohdalla meitä mietitytti hyvien rantojen löytyminen. Siis totta kai tiedän, että maanosasta löytyy kyllä rantakohteita. Jotenkin emme onnistuneet löytämään sellaista maata, joka olisi meitä juuri tällä hetkellä kokonaisvaltaisesti miellyttänyt. Eli päädyimme siis siihen, että matkustamme Väli-Amerikkaan.
Meksikoa pohdimme vielä aivan viime metreillä. Vaikka olen käynyt maassa jo kolmesti ja viettänyt siellä yhteensä muutaman kuukauden, voisin koska tahansa palata. Se on myös niin valtava maa, että uutta ihmeteltävää ja erilaisia elämyksiä löytyisi varmasti neljännelläkin reissulla. Lisäksi meksikolainen ruoka on eniten meidän mieleemme.
Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että jotain uutta on nyt kokeiltava. Costa Rica oli jäänyt aiemmilla reissuilla käymättä, ja tosi monet kehuvat sitä vuolaasti. Myös Panamasta ehdimme viimeksi nähdä vain Bocas del Toroa sekä Panama Citya, joten maassa riittää vielä uutta tutkittavaa.
Matkaillessamme tykkäämme kokeilla erilaisia aktiviteetteja, nauttia luonnosta eri tavoin ja viettää rentoa rantaelämää. Mieheni toivoi, että voisimme aloittaa lomamme viimeksi mainitulla. Koska hän kaipaa raskaan työrupeaman päätteeksi ainakin reissun aluksi ennemminkin lomaa kuin seikkailua, otin tämän huomioon kohteita valitessani.
Etenkin aluksi tulemme vaihtamaan paikkoja aika hitaasti. Nautimme ihan vain auringosta, lämmöstä, merestä sekä toivottavasti kivoista majoituksista ja hyvästä ruoasta. Paikat ovat sellaisia, joissa surffiaallot ovat toivottavasti aloittelijaystävällisiä, eli surffitreeneihin ryhdymme, kun siltä alkaa tuntua.
Muita toiveita reissulle ovat muutamat hyvät sukelluskohteet sekä vaellukset viidakoissa eläimiä bongaillen. Olen lueskellut Matkalla missä milloinkin -blogin Mikon ja Marikan kertomuksia Costa Rican luonnonpuistoista ja saanut sieltä arvokasta tietoa siitä, mitkä olisivat meille sopivimpia kohteita.
Ajankohta on meidän tyylisemme matkustuksen kannalta etenkin aluksi hieman haastava. Meidän matkustustyyliimme sopii paremmin se, että etenemme fiiliksen mukaan ja etsimme majoituspaikkoja paikan päällä. Nyt reissaamme kuitenkin yli joulun ja uudenvuoden, jolloin on kaikkein kovin sesonkiaika. Majoitukset on siis lähes pakko varata etukäteen, ainakin muutamalle ensimmäiselle reissuviikolle.
Lue myös: El Nido, Filippiinit; Tämä paratiisi ei sopinut minulle
Lennämme siis joulukuun puolivälissä Panama Cityyn. Sieltä tarkoitus on jatkaa saman tien bussilla Punta Chamen alueelle noin sadan kilometrin päähän Panama Citysta. Ensimmäisessä etapissa viivymme neljä yötä. Tarkoitus on päästä kivassa paikassa lomamoodiin, ja ladata vähän akkuja muuton jäljiltä.
Tämä paikka valikoitui ihan vain etäisyyden ja hotellin perusteella. En erityisesti halunnut jäädä Panama Cityyn, joten ryhdyin etsiskelemään kivaa rantahotellia suhteellisen läheltä lentokentää. Paikka ei kuitenkaan saanut olla ihan hirveä turistirysä. Hotelli on aivan uusi, minkä vuoksi se on mukavuuksiaan ja sijaintijaan halvempi. Kerron hotelleista tarkemmin jälkikäteen.
Seuraava pysähdyksemme tulee olemaan Playa Venaolla, jonne olemme myös varanneet majoituksen. Siellä majoitumme mukavan oloisessa hostellissa, omassa huoneessa. Playa Venaon pitäisi myös olla loistava ranta surffauksen opetteluun. Joulu menee siis tänä vuonna toivottavasti aalloilla ratsastaen.
Myös seuraava pysähdyksemme on surffikylässä. Santa Catalina on lukemani perusteella eloisa surffiyhteisö. Sieltä pääsee tekemään myös sukellusretkiä läheiselle Isla de Coiballe. Sen pitäisi olla yksi alueen parhaita sukelluspaikkoja. Santa Catalinassa majoitumme uudenvuoden yli.
Santa Catalinan majoitukset olivat melko varattuja, emmekä onnistuneet löytämään koko viikoksi yhtä majoitusta – ainakaan sellaista, joka täyttää vaatimuksemme. Onnistuimme kuitenkin löytämään pari kivaa majapaikkaa eli vaihdamme neljän yön jälkeen hotellia. Molemmat hotellit sijaitsevat aivan rannan tuntumassa, aloittelijaystävällisten surffiaaltojen läheisyydessä.
Saatamme venyttää Santa Catalinassa oleilua, jos ihastumme paikkaan. Kun siihen kyllästymme, suuntaamme näillä näkymin rajan yli Costa Ricaan. Tästä eteenpäin suunnitelmat ovat vielä epäselviä, ja saavat oikeastaan ollakin. Tammikuun ensimmäisen viikon jälkeen pahimpien turistiruuhkien pitäisi vähän helpottaa. Emme siis todennäköisesti varaa majoituksia ainakaan paljoa etukäteen.
Loppulomaankin on tarkoitus sisällyttää surffausta ja sukellusta. Tulemme viettämään valtaosan ajasta todennäköisesti Peninsula de Osan alueella. Sinne meidät vetää erityisesti Corcovadon kansallispuisto, joka kuulostaa juuri meille sopivalta paikalta tehdä metsäretkiä ja bongailla villieläimiä.
Lisäksi alueen pitäisi olla muuta Costa Ricaa vähemmän turistisoitunut, ja autioita rantoja on ilmeisesti mahdollista löytää. Bahía Draken alueelta on helppoa tehdä sukellusreissuja Isla del Cañolle, jonka pitäisi taas tarjota hyvää sukellusta. Myös valaita ja delfiinejä voi olla mahdollista bongailla.
Lennämme tosiaan takaisin Bostoniin San Josésta, mutta sinne tuskin varaamme ainakaan paljoa aikaa, sillä kaupunki ei ole herättänyt hirveästi kiinnostusta. Katsotaan, teemmekö jotakin pysähdyksiä ennen sitä.
Pyrimme tekemään koko reissun julkisilla kulkuvälineillä, mutta auton vuokraus ei ole poissuljettua, jos busseilla liikkuminen osoittautuu liian haastavaksi. Panamassa pitäisi olla todella hyvä bussiverkosto, mutta osaan raportoida paremmin sitten jälkikäteen.
Odotan matkaamme todella innolla! Tällaisesta useamman viikon yhteisestä reppureissusta meillä on jo todella pitkä aika.
Onko sinulla kokemusta jostakin reissumme etapista?
Lue myös: Missä voi nähdä ryhävalaita?
2 Responses
Ai että miten hienolta kuulostaa! Meilläkin oli vähän Väli-Amerikka taas mietinnässä, mutta tänä talvena se ei toteudu. Galapagos-saarilla muuten oltiin joitain vuosia sitten helmikuussa. Laivareissuja myytiin siellä paikan päällä monessa paikassa puoleen hintaan, että saisivat veneet täyteen. Ei ollut oman kiinnostuksen kohteena silloin, niin en tiedä miten sukelluskeskittyneitä olivat.
Ehkäpä ensi talvena sitten! 🙂 Joo, olen kanssa kuullut noista äkkilähdöistä Galapagoksella, mutta veikkaisin, että joulu-uusivuosi ei ehkä olisi ollut paras ajankohta. Ja sukeltamisen kanssa olen vähän tarkempi kuin ihan vain risteily kanssa. Mutta toivottavasti se haave jossakin vaiheessa toteutuu!