Sininen taivas ja hiekkaranta

Reittimme Panamassa ja Costa Ricassa

Seitsemän viikon reissu mieheni kanssa Panamassa ja Costa Ricassa tuli päätökseen kolmisen viikkoa sitten. Reissu oli mahtava, ja siitä riittää paljon kerrottavaa. Aloitan reissuun liittyvien blogitekstien kirjoittamisen reitistämme. Tulen kertomaan eri paikoista omissa jutuissaan, ja lisäilen tänne linkkejä sitä mukaa, kun tekstejä syntyy.

Minulla oli kunnianhimoinen tavoite pitää blogini viikottaista päivitystahtia yllä koko reissun ajan. En kuitenkaan ollut valmistautunut siihen tarpeeksi valmiilla teksteillä. Loma vei mukanaan, ja kun etenkin alkureissusta minulla oli paljon ongelmia internetin kanssa, jäi blogi tauolle. Nyt kotona on sitten vienyt oman aikansa, että olen saanut taas tartuttua koneeseen blogimielessä.

Tästä eteenpäin tarkoitukseni on kuitenkin julkaista taas uusi teksti joka viikonloppu. Aiheet pyörivät varmasti paljon tuossa edellisessä reissussamme, mutta väliin tulen lisäilemään vanhempien kokemusten juttuja ja yleistä matkailuasiaa.

Ruutukaappaus karttaohjelmasta. Kuvassa reitti Panama Citysta Costa Ricaan

Reittisuunnitelma oli joustava

Kirjoittelinkin reittisuunnitelmastamme ennen lähtöämme. Tuossa tekstissäkin kirjoitan, että matkustamme kuusi viikkoa. Olimme jotenkin koko ajan ajatelleet, että teemme kuuden viikon reissun. Mutta kun lisäsin reissua kalenteriin, totesin, että tästähän tulee seitsemän viikkoa. Ei haitannut yhtään, kun päivät oli kuitenkin töiden ja muiden asioiden kannalta sovittu.

Nyt kun luin itse tuon reissusuunnittelujuttuni, totesin, että suunnitelma toteutui yllättävänkin hyvin. Reissun ensimmäisille viikoille varasimme tosiaan majoitukset etukäteen sen vuoksi, että matkamme osui joulun ja uudenvuoden ajankohtaan. Pelkäsin, että tuolloin saattaa monissa paikoissa olla täyttä.

Loppureissun suunnittelu tapahtui lennosta. Kuten meille on ollut aiemminkin tyypillistä, emme ole aina edellisenä päivänä vielä tienneet, minne suuntaamme seuraavana. Reittisuunnittelu tapahtui välillä aika lennosta. Välillä toki teimme suunnitelmia muutamaksi päiväksi ja maksoimme hotelliöitä useammaksi yöksi kerrallaan.

Olin tutkinut matkaoppaita ja lueskellut blogeja ja nettikeskusteluita ennen reissuja. Niiden pohjalta olin lisäillyt kiinnostavia kohteita karttasovellukseen. Näistä valikoimme sitten matkan edetessä fiilikseen ja reittisuunnitelmaan sopivat kohteet. Mitään täysin ennakointieni ulkopuolelta noussutta kohdetta ei reitille eksynyt.

Ryhävalaasta seinämaalaus aidassa

Reissun alku ennalta varatuissa paikoissa

Lento Panamaan sujui mukavasti aikataulussa, ja saavuimme Panama Cityn Tocumenin lentokentälle alkuiltapäivästä. Olimme alunperin ajatelleet matkustaa heti ensimmäisen etapin bussilla, mutta onneksi muutimme tätä suunnitelmaa. Viimeiset päivämme Yhdysvalloissa olivat todella täynnä muuttotohinaa. Viimeinen yö jäi vajaaksi, ja vähätkin unet otettiin makuuhuoneen kokolattiamatolla.

Olimme siis Panamaan saapuessamme melko väsyneitä, joten oli ihanaa, kun ensimmäistä kertaa elämässämme meitä vastassa oli mies nimikyltin kanssa. ”Lira Lantela”, kuten lähes aina ulkomailla olen, oli varannut Booking.comin kautta taksin lentokentältä Playa Caracolin hotelliimme.

Olimme varanneet ensimmäisen majoituksen läheltä Panama Citya, jotta pääsisimme hotellille helposti saman päivän aikana. Tavoitteena oli vain nauttia auringosta, lämmöstä ja merestä. Tämä toteutui, vaikka nautintoa häiritsi uuden resort-alueen äänimaisema: kovaääniset rakennustyöt alkoivat puoli kahdeksan aikaan aamulla. Olimme siis ihan tyytyväisiä jatkaessamme matkaa neljän yön jälkeen.

Näköala ylhäältä valkealle hiekkarannalle ja hotellin allasalueelle

Seuraava kohde oli surffikylä Playa Venao, josta olimme varanneet oman huoneen hostellista. Kylän majoitus oli melko kallista, joten varausajankohtana järkihintaisia majoituksia oli vähänlaisesti. Playa Venaolle suuntasimme surffaamaan, ja sitä me viikon verran ahkerasti harrastimme. Sade vähän häiritsi muusta rantaelämästä nautiskelua, mutta surffaukseen se ei onneksi juuri vaikuttanut.

Joulun jälkeen viimeinen ennalta suunniteltu kohteemme oli Santa Catalina ja siellä tarkemmin Playa Estero. Uudenvuoden vuoksi kylän majoitus oli ollut tiukassa, joten jouduimme puolittamaan ajan kahden hotellin välillä. Jälkimmäinen hotelli oli onneksi enemmän meidän mieleemme. Sinne jäimme pariksi ylimääräiseksi yöksi, vaikka jouduimmekin vaihtamaan huonetyyppiä hieman kalliimpaan.

Santa Catalinassakin päivät sujuivat pääasiassa surffaten. Rantasää oli edelleen vähän vaihtelevaa. Kävimme yhden päivän myös sukeltamassa Isla Coiballa, ja sille päivälle sattui aivan hirveä kaatosade. Pinnan alle meno tuntui kuitenkin mukavalta, sillä syvyyksissä oli lämpimämpi kuin veneessä.

Sitten koittikin ensimmäinen pohdinnan paikka: Mihin suunnata seuraavaksi?

Kirjoittaja punavetisessä joessa rinkka selässään ja reppu etupuolella

Piipahdus sisämaassa ja kohti Costa Ricaa

Alkureissu oli mennyt rantakohteissa. Alkoi tuntua siltä, että surffauksesta voisi ottaa vähän taukoakin. Minulla alkoi useamman päivän monen tunnin surffirupeama tuntua kropassa. Kun sääkin oli edelleen oikutteleva, päätimme suunnata sisämaahan vähän erilaisten aktiviteettien pariin.

Boquete kuulosti kivan erilaiselta paikalta. Siellä pääsisimme vaeltelemaan, ehkä zip line -radalle, ja odotimme myös vaihtelua ravintoloihin, jotka Santa Catalinassa olivat jättäneet toivomisen varaa. Koska kylä sijaitsee 1200 metriä merenpinnan yläpuolella, keli on rantaa viileämpi. Tämä vähän mietitytti: Tarkeneekohan siellä, etenkin jos sade seuraa meitä sinne?

Tiesin, että Boquetessa on paljon palveluja turisteille, joten pelkäsin sen olevan ns. turremesta. Tämä pelko osoittautui aiheettomaksi. Boquete on mielenkiintoinen yhdistelmä paikallista kylää ja pohjoisamerikkalaisten ja eurooppalaisten expat-yhteisöä. Sääkään ei ollut liian viileä, vaan juuri sopiva pieniin aktiviteetteihin.
 
Boquetessa viihdyimme muutaman päivän. Tämän jälkeen totesimme, että Panama on nyt nähty ja otimme bussin Costa Rican rajalle. Kuljimme pieniä siirtymiä lukuunottamatta matkat Panamassa julkisilla busseilla, jotka toimivat kuin unelma. Bussimatkustuksesta tulen myös kirjoittelemaan erikseen.

Vihreää vuoristomaisemaa

Costa Rica tutuksi rauhan tyyssijassa

Valitsimme ensimmäiseksi kohteeksi Costa Ricassa Pavonesin kylän. Ennakkotietona oli, että kylä on turistikartalla pääasiassa surffauksen takia. Pavonesissa surffiaallot nousevat parhaana surffiaikana eli meidän kesäkuukausinamme aloittelijoille liian suuriksi. Tammikuussa aallot sopivat kuitenkin myös harjoitteluun.

Odotuksena oli, että Pavones ei vielä ole päässyt aivan massaturismikohteeksi. Tie sinne on melko huonokuntoinen, mikä pitää osan turisteista loitolla. Meitä vaikeakulkuisuus usein tämän takia viehättää. Bussilla pääsimme ihan näppärästi perille asti, vaikka tie tosiaan oli ajoittain aika hidaskulkuinen.
 

Pavones oli jopa odotuksiimme nähden hiljainen paikka. Siellä vietettiin off seasonia, koska surffarit saapuvat paikalle sankoin joukoin vasta parempien aaltojen aikaan. Muita turisteja näkyi siis vähänlaisesti, ja majoitus oli melko edullista. Tämä olikin ensimmäinen paikka, jonne emme tehneet hotellivarausta edes edellisenä iltana.

Surffiaallot olivat minulle siinä vaiheessa reissua aavistuksen hankalat, joten surffiaika jäi aiottua vähäisemmäksi. Kaunista rantaa kuitenkin riittää, ja tykkäsimme kylästä kovasti, vaikka kovin paljoa tekemistä siellä ei ollut. Jos olisimme löytäneet vähän kivemman majoituksen, olisimme viipyneet Pavonesissa pidempäänkin, mutta muutaman yön jälkeen päätimme jatkaa matkaa. Otimme suunnaksi Bahía Draken eli Drake Bayn. 

Palmuranta ja meri

Upeita luontoelämyksiä Bahía Drakessa

Jo ennen Drake Baylle menoa otimme yhteyttä retkijärjestäjään, joka vetää reissuja Corcovadon kansallispuistoon. Koska meillä oli joustava aikataulu, saimme yhden yön retken varattua vain muutaman päivän päähän. Kansallispuistoretkestä tulikin yksi koko lomamme kohokohtia.
 
Lisäksi Bahía Drake tarjosi toinen toistaan upeampia rantoja, joilla ei ollut ruuhkasta tietoakaan. Osalla sai viettää päivää aivan itsekseen. Kylä on sopivan pieni, mutta ravintoloita ja ruokakauppoja kuitenkin löytyy. Kävimme myös sukeltamassa Isla del Canolla.
 
Draken kylässä vähän etsiskelimme meille sopivaa majoitusta, ja vaihdoimmekin paikkaa muutamaan otteeseen. Lopulta löysimme kuitenkin täydellisen hotellin, joten viihdyimme Drakessa reilut puolitoista viikkoa. Myös Drakelle pääsy on hieman haastavaa ellei sitten lennä. Toisaalta venematka sinne ja takaisin on seikkailu itsessään. Menomatkalla näimme delfiinejä.

Laiskiainen puussa

Drakella matkan loppu alkoi pikkuhiljaa häämöttää. Emme halunneet enää pomppia paikasta toiseen, vaan päätimme valita yhden kohteen loppuajaksi. Viimeiseksi etapiksi valitsimme Uvitan. Halusimme päästä vielä surffaamaan johonkin, ja Uvitan piti olla sopivan rauhallinen paikka hyvillä aloittelijanaalloilla varustettuna.

 
Toiveet täyttyivät! Uvitassakin hieman haeskelimme meille sopivaa majoitusta, mutta kun se löytyi, nautimme viimeisestä lomaviikosta täysin rinnoin. Suurin osa päivistä meni surffatessa ja siitä palautuessa. Ehdimme nauttia myös Uvitan upeista rannoista sekä majoituspaikkamme ihanasta puutarhasta uima-altaineen.

Kukkia ja kasveja sekä keltaiset tuolit puutarhassa

Tasapainoinen surffireissu

Tämä reittisuunnitelmamme rakentui yllättävänkin paljon surffauksen varaan. Olemme siis aiemminkin surffanneet muutamassa paikassa, mutta etenkin minun osaamistasoni on jättänyt vielä paljon toivomisen varaa. Etukäteen en siis tiennyt, jaksaako surffaus kiinnostaa seitsemää viikkoa.
 
Täytyy kyllä sanoa, että surffikärpänen puri! Onneksi aloitimme surffiharjoitukset heti alkureissusta. Kun homma alkoi sujua, halusimme loppureissunkin suunnitella vahvasti hyvien surffausmahdollisuuksien ympärille. Väliin teimme vähän vaelluksia ja sukelluksia, ja tietysti löhöilimme rannoilla ja riippumatoissa.
 
Olen kaikkiaan tosi tyytyväinen reittiimme ja reissuumme! Moni olisi varmasti tässä ajassa nähnyt tuplasti enemmän paikkoja, mutta me halusimme olla rauhassa kussakin paikassa kerrallaan. Etenkin, kun monissa paikoissa oli sitä tekemistä vaikkapa surffauksen muodossa, ei homma mennyt pelkäksi löhöilyksi. Löhöily on ihanaa, mutta alkaa jossain vaiheessa vähän kyllästyttää!
 
Tässä tekstissä on nyt vilissyt vain paikkojen nimiä ja maistiaisia siitä, mitä missäkin teimme ja mistä pidin. Olisikin kiva kuulla, mistä haluaisit ensimmäiseksi lukea enemmän!
 

Kirjoittaja surffilauta päänsä päällä, taustalla ranta

2 Responses

  1. Kuulostaa kyllä niin upealta reissulta! Noille seuduille voisin lähteä koska vain itsekin uudestaan. Corcovadosta ja/tai Drake Baysta on varmasti hyvä aloittaa, ihan älyttömän hienoja paikkoja!

  2. Tämä on paha, kun käy uusissa kivoissa paikoissa, niin aina kertyy listalle paikkoja, joissa olisi kiva päästä uudelleen käymään. Ja sitten on myös se alati kasvava lista paikoista, joihin ei vielä ole ehtinyt. 😀 Corcovadosta ja Drake Baysta pitää kirjoitella ihan omat tekstinsä, on niin kivoja paikkoja! Ei ole kyllä niin hienoja kuvia kuin teillä. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *