Hiekkaranta, palmuja, meri, aurinkotuoleja

Utila: tällainen on sukeltajien saari Hondurasissa

Jos harrastat laitesukellusta, olet saattanut kuulla saarista nimeltään Utila ja Roatán. Saaret sijaitsevat Hondurasissa, Karibianmerellä ja kuuluvat Bay-saariin. Sukeltaminen on sekä Utilalla että Roatánilla pääasiallinen harrastus, jonka vuoksi monet näille saarille matkustavat. Utilaa on tituleerattu yhdeksi maailman halvimmista paikoista suorittaa sukelluskursseja.

Itse olen käynyt Utilan saarella puolisoni kanssa kahdesti: vuosina 2012 ja 2017. Kummallakaan kerralla en suorittanut yhtään kurssia, mutta sukelluksia tein kyllä senkin edestä. Molemmilla kerroilla toiveissa oli nähdä valashaita, sillä Hondurasissa, nimenomaan Utilalla ja Roatánilla, tämä on mahdollista.

Utila on mukava saari muutenkin etenkin reppureissaajalle. Sieltä löytyy myös hyviä kohteita snorklaajalle, joten välttämättä ei tarvitse olla sukeltaja nauttiakseen saaresta.

Utilasta puhuttaessa on syytä antaa sisältövaroitus: Tämä saari on kuuluisa siitä, että sinne jumitutaan pidemmäksi ajaksi kuin oli alunperin tarkoitus. Meille näin kävi molemmilla kerroilla, mutta kohdallamme puhutaan kuitenkin parista viikosta. Keskustelimme Utilalla erään naisen kanssa, joka oli tullut Utilalle viikoksi – neljätoista vuotta aikaisemmin.

Miten Utilalle pääsee?

Utilalle pääsee joko Roatánin tai matereella sijaitsevan La Ceiban kautta. La Ceibasta ja Roatánilta kulkee lautta pari kertaa päivässä, joskin aikataulu kannattaa tarkistaa paikan päällä. Sää voi vaikuttaa lautan kulkuun.

La Ceiba ei ole mielestäni mikään unelmakohde, mutta toimii kauttakulkupaikkana. Hondurasin suurimmat kaupungit ovat San Pedro Sula ja Tegucigalpa, joihin saapuu kansainvälisiä lentoja eri maista. Näistä La Ceibaan voi lentää (Golosón International Airport) tai matkustaa bussilla. Myös Roatánille saapuu paljon kansainvälisiä lentoja.

Toki Utilalle voi myös lentää joko La Ceibasta tai Roatánilta, mutta 45 minuutin lauttamatka Dream Ferries -yhtiön lautalla La Ceibasta tai Roatánilta on nopea ja mukava. Itse matkustimme La Ceibaan molemmilla kerroilla maata pitkin bussilla, ja jatkoimme siitä lautalla Utilalle.

Oranssina hohtava auringonlasku meren yllä

Ensimmäinen hotelli, jossa majoituimme toistamiseen

Ensimmäisellä kerralla Utilalle matkustaessamme emme olleet varanneet majoitusta etukäteen. Satamassa lautan saavuttua maihin, vastassa oli hirveä härdelli. Käsiimme tungettiin useita esitteitä eri hotelleista. Karsastamme mieheni kanssa tällaisia tilanteita, joten tunkeuduimme päättäväisesti väkijoukon läpi ja väitimme, että meillä on jo majoitus.

Meitä vastaan tuli nainen, joka kertoi tulleensa jotakin pariskuntaa vastaan ja kysyi, olemmeko me tämä pariskunta. Hän oli mukava ja pienen jutustelun jälkeen päädyimme lähtemään hänen mukanaan katsomaan hotellia, johon hän oli sanojensa mukaan ollut hakemassa tätä pariskuntaa.

Vasta jälkikäteen tajusimme, että todennäköisesti tämä oli hienosti toteutettu huijaus. Tuskin hän oli ketään vastassa, kun niin nopeasti oli valmis lähtemään saattamaan meitä. Mutta näin mukavasti toteutettuun huijaukseen sorruin mielelläni, etenkin kun tulos oli hyvä.

Kirjoittaja nukkuu ulkona riippumatossa

Päädyimme nimittäin Rubi’s Inn -nimiseen hotelliin, johon jumituimmekin sitten pariksi viikoksi. Lisäksi viisi vuotta myöhemmin palasimme samaan hotelliin varta vasten, kun vierailimme Utilalla uudelleen.

Rubi’s Inn ei ole mikään hieno hotelli, vaan melko vaatimaton majatalo, mutta huoneet ovat suuret ja siistit. Lisämaksusta niihin saa tuulettimen lisäksi ilmastoinnin. Muistaakseni jälkimmäisellä matkallamme ilmastointi maksoi 20 USD lisää per yö, sillä sähkö saarella on todella kallista.

Hotellissa on pieni yhteinen keittiö, kivaa varjoisaa oleskelutilaa rippumattoineen ja pöytineen sekä oma laituri. Laiturilta kävimme uimassa ja snorklaamassa ja seurailimme rauskujen, mureenoiden ja muiden otusten liikkeitä.

Rubi’s Innin hotellisiivooja, joka oli sama nuori nainen molemmilla käyntikerroillamme, on jäänyt lämpimästi mieliimme. Hän kun järjesteli tavaramme sellaisella järjestelmällisyydellä, etten itse ikinä kykenisi moiseen.

Vaatimaton hotellihuone, jossa kaksi sänkyä, jääkaappi ja sekalaisia matkatavaroita
Kasa matkatavaroita siististi pinottuna

Rauhallinen turistisaari

Ensi kosketuksemme Utilaan oli siis melko kaoottinen. Jännitimme tulevina päivinä, olisiko saari ollenkaan meidän paikkamme vai hirveä turistirysä. Häirittäisiinkö meitä joka paikassa ravintoloiden sisäänheittäjien tai kaupanmyyjien toimesta?

Huoli osoittautui onneksi turhaksi. Lautan saapumista seurannut sekamelska oli ainoa laatuaan. Vaikka Utila on vahvasti turismista elävä saari, on siellä leppoisa ja rauhallinen tunnelma. Viimeisimmästä käynnistänikin on jo aikaa. Vaikka turismi on ilmeisesti entisestään kasvanut, on Utila ainakin muutaman lähteen mukaan säilyttänyt rennon tunnelmansa edelleen.

Majoitus- ja ravintolavaihtoehdot ovat pääosin sellaisia vähän kotikutoisia. Jos etsii luksusresortteja ja hienoja ravintoloita, on naapurisaari Roatán tai joku muu Karibian saari todennäköisesti parempi vaihtoehto. Utila on enemmän sellainen sukellushippisaari. Joitakin isompia hotelleja on kuitenkin tällekin saarelle ilmeisesti noussut.

Kirjoittaja kävelee pitkin kapeaa katua, jolla kulkee myös tuktukeja

Yöelämää Utilalta kyllä ilmeisesti löytyy. Minä en ihan hirveästi ole juhlimista lomilla harrastanut, joten omaa kokemusta Utilalta ei juuri ole muutamia drinkkejä lukuunottamatta. Mutta aika monet tulevat saarelle sukelluksen lisäksi yöllinen hauskanpito mielessään.

Ainoa miinus Utilalla on se, että aivan kaupungin tuntumassa ei ole hyviä rantoja. Rantoja pitää etsiä vähän kauempaa. Paras ranta on Bando Beach, joka on erään resortin yksityinen ranta. Se on melko lähellä kaupunkia, mutta rannan käytöstä pitää maksaa pieni maksu.

Toinen hyvä vaihtoehto on Neptune’s Beach Bar, jonne mekin teimme päiväretken. Ranta on asiakkaiden käytössä, kun syö ja/tai juo ravintolassa. Lisäksi voi tehdä päiväretken Water Kaylle, joka on hieno, asumaton saari.

Iso hiekkaranta, jolla paljon palmuja

Uskaltaako Hondurasiin matkustaa?

Honduras saattaa maana olla monelle vieras, koska se on tunnettu melko vaarallisena paikkana. Hondurasin kaupunki San Pedro Sulaa on joskus tituleerattu maailman murhapääkaupungiksi. Omilla reissuillamme olemme ohittaneet kaupungin bussia vaihtamalla.

Jo La Ceibassa turvallisuusuhat kyllä huomaa. Ihmettelimme aamupalalle mennessä, eikö ravintola olekaan kyltistä huolimatta auki, kun ovi oli lukossa. Kävi ilmi, että henkilökunta avasi oven asiakkaille. Muutoin ovi pidettiin turvallisuussyistä lukittuna. Osassa paikoista turvallisuus on huomioitu siten, että ovella seisoo rynnäkkökiväärein aseistautuneita vartioita.

Bay-saarilla rikollisuus on kuitenkin vähäistä muuhun maahan verrattuna, ja Utilalla oli itselläni ainakin hyvin turvallinen olo koko ajan. Toki matkustustiedotteet kannattaa matkaa suunnitellessa tarkistaa tarkkaan. Myös oma järki kannattaa pitää päässä, etenkin jos liikkuu enemmän Utilan yössä. Huumausaineita Utilalla tuntui liikkuvan, joten niiden kanssa olisin varovainen.

Vaikka Hondurasin pääkieli on espanja, puhutaan Bay-saarilla pääsääntöisesti englantia tai kreolia. Saarella kommunikointi on siis manteretta huomattavasti helpompaa.

Veden alla barracuda ja mureena

Sukellusfirmoissa runsaudenpulaa

Kuten jo johdannossa totesin, sukeltaminen on Utilan ykkösaktiviteetteja. Sukellusfirmoja löytyy pieneksi saareksi paljon. Oman kokemukseni mukaan ei ole siis tarpeen varata kursseja tai sukelluksia etukäteen, jos aikataulu on joustava. Sukellusfirmoista sen sijaan tekisin vähän tutkimusta.
 

Me sukelsimme ensimmäisellä kerralla Parrots Dive Centerin kanssa. Se on yksi harvoja paikallisomisteisia sukellusfirmoja. Sukelluksilla kaikki sujui hyvin ja turvallisuus otettiin vakavasti. Varusteet olivat ihan hyvät.

Iltatoiminnasta meille jäi vähän nihkeä fiilis. Iltamenoja mainostettiin aika ahkerasti ja lisäksi kuulimme kanssamatkustajilta, että sukellusoppaamme oli iltabileissä tarjonnut jotain nappeja. Hän tuntui olevan myös hieman krapulainen.

Kyse oli kuitenkin väliaikaisesta henkilökunnasta, ja omistajista meille jäi asiantunteva ja hyvä tuntuma. Joka tapauksessa päätimme seuraavalla kerralla sukeltaa toisen firman kanssa.

Punainen rapu

Toisella Utila-käynnillämme sukelsimme Alton’s Dive Centerin mukana. Tämä firma on saanut paljon kehuja, eikä minullakaan ole mitään huonoa sanottavaa. Kaikki sujui hienosti ja turvallisesti ja varusteet olivat hyvässä kunnossa. Tänä vuonna Meksikossa ollessani sain myös suositukset toiselta sukeltajalta Underwater Vision -nimisestä yrityksestä.

Utilalla vaihtoehtoja riittää, joten kannatta tutustua yrityksiin ja sen henkilökuntaan ja varusteisiin huolella. Suosittelen tätä etenkin, jos aiot suorittaa jonkin sukelluskurssin. Tulen jossakin vaiheessa kirjoittamaan tästä ihan oman blogitekstin, joten tässä ei aiheesta sen enempää.

Jos sukelluskurssi Utilalla kiinnostaa, kannattaa lukea Vanlife päiväkirjojen Emman sukelluskurssikokemuksista Utilalla.

Vapaakiduskotilo roikkuu korallissa

Sukeltaminen Utilalla

Kannattaako Utilalle sitten sukelluksen puolesta mennä? Sanoisin kyllä, jos liikkuu Väli-Amerikassa. Etenkin jos haluaa suorittaa jonkin kurssin, Utila on hyvä vaihtoehto. Kursseja on tarjolla jatkuvasti, ja opettajat ovat melko varmasti kokeneita kurssien määrän vuoksi. Ja kuten todettua, hinnat ovat maailman halvimpien luokkaa.

Jos haluaa vain sukeltaa ja valitsee koko maailman sukelluspaikoista, suosittelisin kuitenkin ennemmin Aasian kohteita. Ja Väli-Amerikassa oma suosikkini löytyy Belizestä. Turneffen Atolli on ehdottomasti käymisen arvoinen sukelluskohde!

Mutta hyvää sukellusta on Utilallakin. Riuttoja oli ainakin meidän käynnillämme vielä hyvin jäljellä, ja niillä näki kaikenlaista elämää haista alkaen: erilaisia rauskuja, mureenoita, barracudia, yleisimpiä riuttakaloja ja merihevosiakin. Pääsimmepä snorklaamaan delfiinienkin kanssa yhdellä sukellusreissulla.

Parvi delfiinejä sinisessä vedessä lähellä pintaa

Entäs ne valashait? Vedimme molemmilla reissuilla vesiperän useista yrityksistä huolimatta. Omasta kokemuksestani en siis voi suositella Utilaa valashaiden bongaukseen. Onneksi me pääsimme sukeltamaan valashain kanssa myöhemmin häämatkalla Malediiveilla. Minä taas sain aivan upean kokemuksen valashaiden kanssa snorklaamisesta tämän vuoden helmikuussa Meksikossa.

Olisi kiva kuulla kokemuksia, jos joku on vieraillut Utilalla viime aikoina.
 
Uudempien tietojen lähteenä:

2 Responses

  1. Utila, kuten Honduras ylipäätään, on meiltä vielä käymättä. On itselleni kuitenkin Copánin ohella itsestään selvä kohde Hondurasissa, missä varmasti tulisi käytyä. Tuolla meilkein voisi harkita sukelluskurssiakin, ellei sitten taas jumahdeta vain snorklaamaan. Hyvä kuitenkin kuulla, että tuolla suunnalla Belize kaikesta huolimatta veti pidemmän korren.

  2. Jos yhtään kiinnostaa, niin Utila on kyllä hyvä vaihtoehto sukelluskurssin käymiselle. Kurssilla ei välttämättä ole tarvekaan saada niitä maailman parhaita kokemuksia. Itse asiassa jopa suosittelisin aloittamaan jostain vähemmän upeasta, niin on sitten varaa kasvattaa. 😀 Mutta snorklaaminenkin on tuolla ihan hyvää. Copán oli myös hieno! Siellä näki muuten muistaakseni paljon aroja. Upean näköisiä, kamala ääni!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *