Vaikka Instagramiin olen moniin kuviin lisännytkin ulkosuomalaisuus-hashtagin, en ole varsinaisesti kokenut olevani ulkosuomalainen. Ennemminkin olen suomalainen ulkomailla (sitäkin tunnistetta olen tainnut käyttää).
Minun asumiselleni Yhdysvalloissa on kuitenkin selkeä päätepiste. Se siirtyi hieman alkuperäistä suunnitelmaa etäämmälle. Puhutaan kuitenkin vain noin puolentoista vuoden pituisesta ulkomailla asumisen jaksosta. En siis ole täysin kokenut itseäni ulkosuomalaiseksi.
Lue myös: Miksi muutimme Yhdysvaltoihin?
En ole osannut myöskään kokea ulkosuomalaisuuteen ja ulkomailla asumiseen liittyviä negatiivisia tunteita. Osittain selitys löytyy edeltä: Palaan suhteellisen pian tuttuun ja turvalliseen Suomeen, joten tästä reissusta voi haasteineenkin nauttia täysin siemauksin.
Toisekseen, niitä haasteita ei ole juuri ollut. Amerikkalaiseen byrokratiaan ja vastaavaan on liittynyt jonkin verran hankaluuksia, mutta suurin osa niitä on valitettavasti kaatunut puolisoni kannettavaksi. Haastavimpia ovat olleet autoon ja ajokorttiin liittyvät asiat. Minä kun en täällä aja, en ole noista asioista joutunut välittämään.
Myös verojen suhteen minä olen välttynyt pahimmalta, vaikka minunkin menneitä tulojani olemme joutuneet paikalliselle veroviranomaiselle selvittämään. Minä en myöskään aja päivittäin töihin, joten en ole joutunut tuskailemaan liikenneruuhkissa.
Ja muutoin ärsytyksen aiheet ovat olleet tosi vähissä. Olen ollut tosi innoissani kaikesta uudesta: uudesta kodista, uusista paikoista, ihmisistä, harrastuksista, kokemuksista. Vaikka osaan kyllä valittaakin, suhtaudun lähtökohtaisesti uusiin asioihin positiivisesti, mikä varmasti helpottaa sopeutumista.
Koti-ikävä ei ole vaivannut
En ole täällä ollessani juurikaan potenut koti-ikävää. Espoon kodistamme olen kaivannut lähinnä kodinkoneita, koska täkäläisen asuntomme laitteet ovat aivan hirveää kuralaatua.
Ihmisiä on totta kai välillä ikävä. Mutta nykyään on niin helppoa pitää yhteyttä, että tärkeät asiat pääsee onneksi jollakin tavalla jakamaan läheisten kanssa. Yhdet häät meiltä jäi tänä vuonna kokematta, mutta muutoin en ole kokenut jääneeni ihan hirveän monesta tapaamisestakaan paitsi.
Sellaisia isompien porukoiden kohtaamisia täällä on välillä kaivannut. Minä olen saanut täältä hyvin kavereita ja ystäviäkin, joten sosiaalisia kontakteja on koko ajan ollut. Mutta koti-Suomessa minulla on useampiakin isompia kaveriporukoita, joiden kanssa olemme kokoontuneet silloin tällöin yhteen. Sellaista minulla ei ole täällä Bostonin seudulla.
Töihin minulla ei ole ollut ikävä. Työkavereita kyllä, mutta varsinaisesti opettajan töitä ei. Olen kuluneen vuoden aikana voinut paremmin kuin koskaan, sillä elämässä ei ole ollut opetöihin liittynyttä stressiä. Tämä on omalta osaltaan tietysti auttanut siinä, että olen viihtynyt niin hyvin.
Kävimme Suomessa ensimmäisen kerran jo jouluna. Silloin oli ihan kiva lähteä tapaamaan perhettä ja ystäviä ja viettää joulua normaalein rutiinein. Oli kuitenkin myös kiva palata takaisin Bostonin seudulle lumen ja pakkasen keskeltä, kun minä vielä jatkoin viikon sisään matkaani Meksikoon.
Toisen kerran matkasimme Suomeen nyt elokuussa, ja viivyin Suomessa kuukauden. Minusta tuntui ensin jotenkin vaikealta lähteä Suomeen. Meidän kotitalomme Maldenissa on kesällä aivan ihana kattoterasseineen ja uima-altaineen! Toki Bostonissa olisi myös kesällä enemmän elämää koettavana.
Ensimmäisen Suomi-viikkomme ohjelmakin oli lähdön hetkellä vielä aika auki, joten ei ollut heti alussa sitä jotain, mitä odottaa. Suomi kuitenkin imaisi heti mukanaan. Vietimme ensimmäisellä viikolla ihania päiviä mökkeillen ja kavereita ex tempore treffaillen. Nukuimme reissupakussamme mahtavilla yöpaikoilla.
Kun oli aika palata kotiin Yhdysvaltoihin, oli vähän ristiriitainen olo. Toisaalta tulin mielelläni kotiin pitkän reissaamisen jälkeen, etenkin kun mieheni oli palannut Amerikan mantereelle jo viikkoa aiemmin. Meillä oli enää reilut kolme kuukautta ulkosuomalaisuutta jäljellä. Bostonin alueella oli vielä paljon annettavaa meille.
Mutta samalla tuntui haikealta lähteä Suomesta. Säät olivat suosineet, joten sekään ei ajanut minua maasta. Sää on nimittäin yksi isoimmista tekijöistä, mikä minua ajaa maailmalle.
Ystävät suunnittelivat tupaantuliaisia, pikkujouluja sun muita tapaamisia, joihin minä en pääsisi mukaan. Siskoni on poissaolomme aikana muuttanut Suomessa lähemmäs kotiamme, joten olisi helppoa treffailla matalalla kynnyksellä.
Ensimmäistä kertaa sain hieman tuntumaa siitä, miltä ulkosuomalaisuus tuntuu. Pidempään ulkomailla asuneet pitävät varmasti kokemustani vielä varsin pienenä. Voin vain kuvitella, kun vuodesta toiseen jää paitsi läheisten tärkeistä elämänkokemuksista. Tai saatika jos on lapsia, ja rakkaat isovanhemmat asuvat vaikkapa eri mantereella.
Meillä on Yhdysvaltojen visiittiämme jäljellä enää vajaat kolme kuukautta. Nyt olen päässyt jo yli pienestä haikeudesta Suomeen liittyen. Tiedän, että käsillä on säiden puolesta se karsein Suomen neljästä vuodenajasta. En fiilistele syksyä sitten yhtään!
Aion nauttia lopusta ajasta Bostonin kupeessa täysin siemauksin. Vielä on joitakin juttuja ja paikkoja ämpärilistalla. Ja toki myös tänne jää ihmisiä, joita en tule vähään aikaan näkemään. Haluan siis nauttia myös heidän seurastaan. Ja toki ennen Suomeen paluuta edessä on muutaman viikon reissukin.
Onko tämä viimeinen kokemukseni ulkosuomalaisuudesta? Toivon, että ei. Haaveilin pitkään ulkomailla asumisesta, ja haave kävi toteen. Yhdysvallat ei kuitenkaan ole koskaan ollut sellainen maa, jossa erityisesti halusin asua. Kokemus on ollut positiivinen.
Erityisesti haaveilen kuitenkin jossakin lämpimässä rantakohteessa asumisesta. Katsotaan, käykö se joskus toteen. Tai viime aikoina olemme puolison kanssa pohtineet myös Keski-Euroopassa asumista. Se kun olisi vähän Suomea keskemmällä maata pitkin matkustelun kannalta, mutta samalla lähellä tärkeitä ihmisiä.
Ensi vuonna palaamme kuitenkin Espooseen ja fiilistelemme elämää Suomessa.
Jos ulkosuomalaisuus kiinnostaa aihepiirinä, kannattaa käydä lukemassa Muu maa mandariini -blogia.
2 Responses
Itse voisin ajatella Yhdysvaltoja kenties maailman parhaana maana asua. Oma ammatinvalintani on ollut kuitenkin sellainen, että se on hieman hankalaa. Saapa nähdä, pystyisikö tuota joskus toteuttamaan.
Näissä jokaisella on tietysti omat toiveensa. Toivottavasti saat jossakin vaiheessa mahdollisuuden! Yhdysvallat ei ole myöskään se helpoin maa muuttaa, sillä viisumin saaminen on oma hommansa. Täytyy siis olla iloinen, kun itsellä tällainen väliaikainen mahdollisuus kokeilla täällä asumista.